Vuokrien ikinousun näkymät
Suomessa yksi kolmesta kotitaloudesta asuu vuokralla ja kaksi kolmesta omistusasunnossa. Kaupungeissa vuokra-asuminen on selvästi yleisempää. Ei välttämättä omasta tahdosta, vaan korkeammista hinnoista johtuen. Helsingissä jopa useampi kotitalous asuu vuokralla kuin omistusasunnossa. Palvelualojen voittokulun myötä isot kaupungit kannattelevat koko taloutta entistä enemmän. Onkin keskeistä kiinnittää huomiota kasvukeskusten asuntomarkkinoihin, jotta kestävä kaupungistuminen voi jatkua.
Ruotsalaisekonomisti Assar Lindbeck totesi: ”pommien jälkeen vuokrasääntely on tehokkain tapa tuhota kaupunki”. Suomessa asuntomarkkinat vapautettiin vuokrasääntelystä onneksi 1990-luvun alussa. Meillä vuokra-asunnon saa ilman ruskeita kirjekuoria tai muita lieveilmiöitä. Huolta sen sijaan aiheuttaa vuokrien ikinousu. Vapaarahoitteisten vuokrien hinnat eivät ole laskeneet kertaakaan tilastoinnin aloittamisen jälkeen vuonna 1975. Taloustaantumien aikana pakkomyynnit tuovat asuntojen hinnat alas, mutta jossain on silti asuttava. Vuokrien hintakehitys pysyykin positiivisena myös kriiseissä kuten 90-luvun lamassa tai finanssikriisin keskellä.
Tänään julkistettujen tietojen perusteella vuokrat nousivat keväällä 2,5 prosenttia edellisvuodesta. Koko vuodelle voi povata reilua 2 prosentin nousua. Vuokrien nousun takaa löytyy perinteinen kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Vuokra-asuntojen kysyntä on kasvanut kaupungeissa muuttoliikkeen, kotitalouksien koon pienentymisen, korkeiden asuntohintojen ja muuttuneiden mieltymysten myötä. Tarjonta, eli uusien asuntojen rakentaminen, on kuitenkin laahannut perässä. Tulehtunutta tilannetta voi korjata tehokkaalla tai tehottomalla tavalla.
Tehoton tapa tunnetaan tarkasti. Rahojen siirtäminen kasvavilta seuduilta heikommille on hidastanut koko Suomen talouskasvua – olemme antaneet turhan paljon etumatkaa muille länsimaille kaupunkikehityksessä. Kannettu vesi ei kuitenkaan kaivossa pysy. Anteliailla aluetukirahoilla ei ole uusia menestyjiä luotu. Samalla Fimea-sotku kertoo karua kieltä (pakko)hajasijoittamisen todellisista tuloksista. Osalle tuntuu tulevan yllätyksenä, ettei enää eletä Kekkosen aikaa: asiantuntijakeskittymää ei voi siirtää mahtimääräyksellä menestyksekkäästi paikasta A paikkaan B. Ei Supercell voi käskeä koodareitaan muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Sama pätee myös julkisen sektorin osaamiskeskittymiin.
Tehokas tapa torjua vuokrien nousua ei siis liity kysynnän kiristämiseen, pakkosiirtoihin tai vetoomuksiin vuokranantajille. Tehokas keino liittyy tarjonnan kasvattamiseen. Kasvukeskuksiin on rakennettava rutkasti uusia asuntoja, vuokra- ja omistusasuntoja, jotta kasvavan kysynnän ainoa seuraus ei ole hurjat hinnat. Etenkin pienistä asunnoista on pulaa, mikä on vihdoin selvää kaikille. Yksiöiden hinnat hyppäsivät finanssikriisin jälkeen sijoittajien rynniessä uuteen turvasatamaan. Jotta asuntoja riittää myös omistusasuntopolun alkuun, tulee uudistuotanto turvata nyt ja jatkossa. Kaavoitus on keskiössä. Uudet asunnot myös tuovat vuokramarkkinoille tarvittavaa kilpailua. Vuokranantajien keskuudessa alkaa pian pudotuspeli, mikä näkyy jo eri toimijoiden erikoistumisena. Piristynyt uudistuotanto ja lisääntynyt kilpailu taittavat vuokrien nousun kohti yhtä prosenttia. Alueellisia eroja nähdään tosin jo nyt uusissa vuokrasopimuksissa: Lahdessa laskua ja Helsinki-Tampere-Turku -kolmiossa kasvua. Asuntojen hinnoista tuttu polarisaatio tulee viiveellä vuokramarkkinoille.
Riittävä rakentaminen on ainoa keino torjua Tukholman tautia: tilannetta, jossa hinnat karkaavat tavallisten palkansaajien ulottumattomiin. Mikäli asumisen hintaerot repeävät, hidastuu myös kriittinen työn perässä muuttaminen. Talouden lisäksi rajuilla raja-aidoilla revitään railoa koko kansan yhtenäisyyteen.
Kirjoittaja on Hypon pääekonomisti ja tutkimusjohtaja
Tarjonnan pitäminen kysyntää pienempänä selittää myös sen, miksi asuntojen keskihinnat Helsingin seudulla ovat kaksinkertaiset maakuntakeskuksiin verrattuna. Työehtosopimukset ja rakennustarpeiden hinnat ovat samat. Kun hintojen ja vuokrien jatkuva nousu on kuitenkin sekä asuntonsa jo maksaneiden etu että uusien asuntovelallisten elinehto, ensimmäistä asuntoaan etsivät jäävät auttamatta vähemmistöön
Kiinalainen yhteistyökumppanimme tekstiilitehdas avaa tehtaa Eurooppaan, etsivät sopivaa kiinteistöä, ehdotin Suomea, läheltä pääkaupunkiseutua, kauhistuivat hintoja ja menivät Saksaan.
Suomen talouskasvun jarruna edelleen asunto- ja kiinteistökupla.
Mitä veikkaat, että kävisi mm. energiankulutukselle, jos kaupunkilaiset muuttaisivat maalle isoihin omakotitaloihin kauaksi työpaikoista, palveluista ja toisistaan? Ei siellä maallakaan ne tavarat suinkaan itsestään kauppojen hyllyille ilmesty, eivätkä talot lämpene pyhällä hengellä… Kaupungeissa ei lisäksi tarvitse omistaa autoa, koska välimatkat ovat lyhyitä ja ne hoituvat tehokkaalla julkisella liikenteellä tai esim. pyörällä tai kävellen. Kaupungit eli väestönkeskittymät ovat syntyneet aikojen saatossa ihan syystäkin normaalin kehityksen kautta, kuten moni muukin menestyksekäs toimintamalli.
Suomessa valtio, maakunnat ja pikkupaikkakunnat eivät Helsingin ja muiden suurten kaupunkien tapaan ole rakentaneet suuria voimaloita, joilla lämmitetään kaupunkiseutulaisten asuntoja, hotelli Havenin baaria, Helsingin Sanomien toimitiloja ja Vihreiden puoluetoimistoa kivihiilellä, maakaasulla, polttoöljyllä ja muilla fossiilisilla polttoaineilla vuonna 2017 ja tulevaisuudessa (Hanasaaren sulkemisen jälkeen fossiilisilla jatkavat Vuosaari, Salmisaari ja varavoimalaitokset). Samaan aikaan maakuntiin on rakennettu ja rakennetaan kasvihuonekaasuttomia vesi-, tuuli- ja ydinvoimaloita. Maaseudun pikkukaupungit ja kunnat, kuten Eurajoki, Loviisa, Imatra, Rovaniemi ja Muhos, ovatkin hienoja esimerkkejä Helsingille, helsinkiläisille ja Helsingin Sanomille siitä, että ei ole pakko polttaa kivihiiltä saadakseen sähköä ja lämpöä.
On toki mahtavaa, että suurkaupungit ovat nyt ehkä tarttumassa toimeen ratkaistakseen luomansa ongelmat, mutta silti omia ja kaupunkikaverinsa toimia ihastellessa kannattaa muistaa, että se, että vähentää hiilen polttoa / polkupyörien varastamista / puolisonsa hakkaamista, ei ole yhtä hienoa kuin se, että ei ole sitä koskaan aloittanutkaan.
”Suomen talouden moottori” on todella moottori. Se saastuttaa. Kaupunkilainen kuluttaa huomattavasti enemmän kuin maaseutueläjä. Kaupungissa kuluttaminen on harrastus, jota varten talousromahduksenkin partaalla rakennetaan miljardien eurojen palatseja. Stressitasot ovat meillä urbaaneilla ihmisillä korkealla. Yhteys luontoon surkastunut säiden vahtaamiseen. Ravinnon alkulähteistä ei ole aavistustakaan.
Kaupunkilainen elämäntapa ulkomaanmatkoineen ja kulutusihannointineen (autot, vaatteet, sisustus) on raskaasti CO2 päästöjä aiheuttava ja erittäin riippuvainen saastuttavista globaaleista tuotanto- ja kulutusverkoista. Iso osa tästä saastutuksesta kuitenkin tapahtuu kaupungin rajojen ulikopuolella – lähteväthän esim. käytännössä kaikki helsinkiläisten lennot Vantaalta ja vaatteet tuotetaan Bangladeshissa – jolloin vaikutuksille ollaan sokeita.
Mitä hyvää on kaupungistumisessa? Ihmiset eivät voi hyvin kaupungeissa. Melua, ruuhkia, ahtautta, huono ilmanlaatu, rikollisuutta, turvattomuutta, huono-osaisuutta. Vuokra-asuntomarkkinat kaupungeissa ovat asuntosijoittajien hallussa ja asumistukien kautta veronmaksajat ylläpitävät tätä vuokrakiskurien monopolia. Hyvin harvat uudistuotannon asunnot myydään suoraan asukkaille, koska tavallisilla ihmisillä ei ole varaa ostaa ylihintaisia asuntoja. Kaupungistuminen edistää rakennusbisnestä isojen hankkeiden kautta, tehdään liikenneinfraa, autoteitä, raitiokiskoja ja siltoja. Rakennusten alle jää korvaamatonta luontoa. Energia pitää tuoda kaupunkeihin ja niitä varten pitää rakentaa massiivisia järjestelmiä, ydinvoimaloita, kaukolämpöä, sähköverkkoja. Ruoka tuodaan maaseudulta kaupunkien tukkuihin ja tuotantolaitoksiin ja ilma saastuu jatkuvan logistiikkarallin seurauksena. Kaupunkeihin syntyy normiyhteiskunnan ulkopuolisia alakulttuureja ja ghettoja. Sodat saavat alkunsa kaupungeista.
Haja-asutusalueilla sitä vasta logistiikkaa tarvitaankin kun kaikki on kaukana toisistaan. Samalla myös kaikkien toimintojen ja palveluiden järjestäminen on huomattavasti tehottomampaa. Toki nyt maaseudulla on vielä luultavasti mukavampi elää, mutta sitten kun joutuu itse alkamaan maksaa omat laskunsa, niin voipi olla että kaupungit alkavat houkuttamaan.
Asumistukimenojen kasvua selittää työttömien muutto kasvukeskuksiin vuokra-asuntoihin. Tätä kautta yritykset ovat saaneet palkatonta työvoimaa. Palkattoman työvoiman saannista on alkanut tulla pullonkaula yrityksille suurissa kaupungeissa.
Ruotsissa ei säästetä omaa asuntoa, koska siellä ei lyhennetä asuntolainaa ollenkaan. Korkoja maksamalla ei säästetä asuntoa. Vain lainaa lyhentämällä säästetään asunto omaksi. Ruotsalaiset ovat pienituloisia, kun eivät pysty ostamaan edes omaa kotia lainarahalla.
Kiitos kommentistasi ”Vuokralordi”; Kommenttisi ei juurikaan eroa MTK:n käyttämistä argumenteista. Huoltovarmuus argumenttia en ole tosin vielä nähnyt asumistuista puhuttaessa. Ehkä sekin tulee vielä eteen. Miehistövarmuutena tms. muodossa. Kaupunkien puolustus vaatii, että reserviläiset ovat lähellä jne. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”Nahkuri”; Nyt olisi aika herätä siihen, ettei suomalaisia pankkeja voi enää kansallisesti ”määrätä” tekemään sitä taikka tätä -varsinkaan aluepoliittisin syin. Tätä on haluttu ja tässä nyt ollaan. Poliitikot ovat näin finanssikriisin jälkeen viisaaksi nähneet. Säännöt tulevat nyt täysin kv-rahamarkkinoilta ja erityisesti -luottoluokittelijoilta. Ainoa tapa ohittaa ne on antaa valtion takaus ja se malja lienee jo täynnä. Polarisaatio kiihtyy, koska vain itsessään tervettä ja kannattavaa voi rahoittaa. Hypo A
Asumistukijärjestelmän suitsiminen voisi olla riski kaupungistumiselle. Jos nyt kovasti leikataan asumistukimenoissa, niin säästetään niissä kuluissa, mutta aiheutetaan toiselta puolelta ongelmaa.
Kiitos kommentista ”Nahkuri”: Samanlaisia sanoja näkynyt tänään hesarin mielipidepalstalla. Alueiden hyvinvoinnista tulisi siirtyä ihmisten hyvinvointiin. Haluttiin tai ei, niin talouden tulevaisuus sijaitsee asutuskeskittymissä – pieneen Suomeen kasvukeskuksia mahtuu vain rajallinen määrä. Paikalliset ja väliaikaiset toimet ovat erikseen, mutta vanhakantainen siltarumpupolitiikka on tullut tiensä päähän. Onneksi. Omillaan pitää pärjätä ja resurssit kohdentaa kestävän kasvun kohtiin. Hypo B
Kyse ei ole vain trendinomaisesta kaupungistumisesta vaan myös kaupunkialueiden ja suuralueiden tulevaisuudesta.
Emme voi vain seurata katseella, kun kehitys keskittyy pääradan ja Turun muodostamaan kolmioon, samalla kun maan muut osat taantuvat.
Tätä kehitystä voidaan hillitä ja tasapainottaa, jos niin halutaan. Maakuntien keskusten työssäkäyntialueita on vahvistettava toiminnallisemmiksi. Tieyhteys Iisalmi–Kuopio–Varkaus on saatava kuntoon, se kun on maakunnan kärkihanke. Samoin Kymenlaakson kärkihanke, Valtatie 15:n parantaminen Kouvolan ja Kotkan välillä. Myös edellä mainittujen alueiden rautatieyhteydet voisivat toimia paremmin.
Erityisesti Kymenlaaksossa tulisi parantaa Kouvolan, Kotkan ja Haminan yhteistyötä, sillä muuten jäädään taantuvaan kierteeseen, huolimatta kahden merkittävän ja toisiaan täydentävän logistiikkakeskuksen potentiaalista, erinomaisesta elinympäristöstä ja Kymijoesta huomattavana resurssina.
Koko maan elinvoimaisuuden parantamista ja turvallisuutta ajatellen Itä-Suomen taantuminen on vakava ongelma. Ennusteiden mukaan alueen maaseutu tyhjenee ja vain muutama keskuskaupunki kasvaa.
Eduskunnan alueelliset voimasuhteet eivät saa estää valtion toimia mainitsemieni hankkeiden toteuttamiseksi. Pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantaminen – mukaan lukien pankkien rahoituspolitiikka – edistäisi muun muassa matkailun kehittämistä.
Kiitos kommentistasi ”Antti”; TEM:n Olli Kosken sanoin: ”Toivottavasti jutussa (YLE) on huomioitu että liikevaihdon kasvu on eri asia kuin talouden kasvu.”
On hyvä osallistua keskusteluun ja tuoda erilaisia faktoja esiin, mutta ei nyt sentään sekoiteta asioita ainakaan tarkoituksella keskenään. Pohjalta on hyvä ponnistaa. Suhteelliset luvut ovat silloin hienot, mutta ne ovat edelleen pohjalla. Kasvun on oltava pitkäaikaista ja vakaata, vasta sen jälkeen se on uskottavaa. Hypo A
Työvoimaa tarvitaan Manpowerin työantajakyselyn mukaan ympäri Suomea. Itä-Suomen työmarkkinoista ennustetaan kuitenkin vahvimpia viimeisessä kyselyssä (indikaattori 17 prosenttia). Länsi- ja Etelä-Suomessa työllistämisaikeet ovat kohtuulliset (indikaattorit 8 ja 6 prosenttia) ja Pohjois-Suomessakin varovaisen positiiviset (indikaattori 4 prosenttia).
Työ- ja elinkeinoministeriön ennakkotietojen perusteella voimakkaimpia kasvajia taloudessa ovat Lappi, Kainuu, Keski-Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi. Näissä maakunnissa yritysten liikevaihdon kasvu on ollut keskimäärin 13–17 prosenttia.
Kiitos kommentistasi ”Kummat markkinat”; Kannattaa seurata aikaa. Kumpikaan yhtiöistä ei ole ollut enää aikoihin ”yleishyödyllinen”. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”Marketta”; Monet toimivat toisin. Pitävät kasvukeskuksen velattomasta asunnosta kiinni mahdollisimman pitkään arvonnousupotentiaalin vuoksi. Velaton kasvukeskuksen asunto mahdollistaa monet pienemmät ja isommatkin hankinnat. Ei ole tarvetta myydä sitä ja siirtyä pienempään. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”Pönkä”; Vaikuttavuudesta löytää hyvää ajankohtaista tietoa mm. Timo Aron nettisivuilta. Meidän näkökulma on asuntomarkkinalähtöinen. Yhden työantajan alueet ovat haavoittuvaisia. Hypo A
Vähän kyllä ihmetyttää Sato:n ja VVO:n ”yleishyödyllisyys”. Molemmilla vuokrat ainakin pääkaupunkiseudulla kalleimmasta päästä ja monia asuntoja ollut pitkään tyhjillään, vaikka nauttivatkin valtiontukia. Vuokrat siis usein kalliimpia, kuin mitä yksityisillä vuokraajilla, jotka eivät edes nauti samanlaista suotuisaa kohtelua. Osinkoja molemmat kuitenkin kykenevät jakamaan huomattavan paljon.
Omasta mielestäni voittajia ovat kaikki eläkeikää lähestyvät ja suurista kasvukeskuksista muualle muuttavat. Oma asunto kannattaa myydä hyvällä hinnalla, muuttaa väliajaksi vaikka aso-asuntoon (takuuvarma sijoitus josta saa rahat takaisin) ja alkaa tutkailla, missä tahtoisi asua. Ite aivan varmasti karistan eläkeiässä pääkaupunkiseudun pölyt jaloistani. Lisäksi harva varmaan tietää, että aso-numeoa voi hakea mistä tahansa Suomen kaupungista ja sitten on valinnanvaraa tutkailla, mitä tulee etuovi-hausta näkyviin kun kyselyssä valitse aso. Salosta Rovaniemelle asti valinnan varaa. Ja se vastike muualla Suomessa on eri luokkaa kuin Helsingissä. Ei tulisi mieleenkään laittaa tililtä rahoja enää pääkaupunkiseudun asunnon myyyntihintaan vaan mieluummin asun muutaman viimeisen työelämän vuoden vähän eksoottisemmin (100 neliötä saaressa isossa kaupungissa työsuhdeasunnossa, yhdelle ihmiselle ensivuokra 1250 e/kk) ja tähtään eläkeiän asumisen pohtimiseen.
Kaupungistuminen on totta, mutta onko lähestymiskulma aina oikea? Nesteen pääkonttori on Espoossa, mutta sen tuotantolaitokset Porvoossa ja Naantalissa eli varsin pienissä kaupungeissa, joille oleellista on hyvät satamat ja jo sodan jälkeen rakennetut tuotantolaitokset. EK: n 2016 tavaraviennin tilastojen mukaan kemianteollisuudessa viennin arvo on 20% koko tavaraviennistä arvosta ja öljytuotteilla on siinä keskeinen osuus. Metsäteollisuus vastaa 22 % tavaraviennistä ja kovin lähellä Helsinkiä ei yhtään selluloosa- tai paperitehdasta ole. Myös raaka-aineen hankinta tapahtuu keskimäärin yli 200 km päässä Helsingistä. Kulkuneuvot vastasivat 6% viennistä ja niitä tehdään lähinnä Uudessakaupungissa. Raaka-aineet ja tuotantohyödykkeet olivat noin puolet tavaraviennistä ja Helsingissä en tiedä olevan yhtään kaivosta tai muutakaan raaka-ainelähdettä. Tyotantohyödykkeitä siellä ehkä tuotetaan, mutta oman käsitykseni mukaan ei mitenkään merkittävässä määrin. Energiatuotantoa Helsingissä on lähinnä omaan tarpeeseen, mutta vesi- ja ydinvoima tuotetaan kaukana Helsingistä. Sähkö- ja elektroniikkatuotannossa (12 % viennistä) Helsingillä on suuri merkitys, vaikka Vaasan seudulla, Turulla, Tampereella ja Oulullakin on oma merkityksensä. Kokonaisviennistä palveluilla on noin kolmanneksen osuus ja siinä Helsinki on vahvoilla kuten osassa investointitavaroiden tuotantoa. Kotimaan kulutuksen osalta elintarviketeollisuudella on Helsingin seudulla merkitystä, mutta en löytänyt tietoa kuinka suuri osuus se on koko maan tuotannosta. Seinäjoki ja Forssan seutu sekä Säkylä ainakin ovat kunnostautuneet tuossa tuotannossa. Elintarviketeollisuuden raaka-ainetuotannossa Helsingillä on minimaalinen merkitys. Vuosaaren sataman ja Seutulan lentokentän kautta logistinen merkitys on suuri, mutta myös Kotka, Turku ja Perämeren satamat jakavat osan Suomen logistisesta kuormasta. Helsinki on siis tärkeä koko Suomelle, mutta siitä ei ole kuitenkaan läheskään kaikkeen. Muiden alueiden vähättely on turhaa.
Kiitos kommentistasi ”Unelma”; VVO ja SATO ovat markkinaehtoisia toimijoita. Pyrkivät tekemään mahdollisimman hyvää tulosta ja pysymään omavaraisena. Jos hinnoittelevat väärin, niin menettävät asiakkaat ja/tai omistajat. Vain tarjonnalla voidaan vastata kysyntään. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”Rakennuttaja”; Ei kukaan tyhjiä asuntoja halua rakentaa saati rahoittaa. Toisaalta rakentajia ja rahoitusta löytyy yllinkyllin. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”jussi”; Älä unohta sitä, että sotien jälkeen Suomi rakennettiin tarkoituksella hajautuneeksi. Ei ollut mitään mahdollisuuksia asuttaa evakkoja kaupunkeihin. Maa-, metsä- ja metalliteollisuus tarvitsi työvoimaan. Rajatkin haluttiin turvata laajalta matkalta. Se oli perusteltua silloin ja tätä on nyt pidetty yllä vuosikymmenet valtionosuusjärjestelmän ym. tukiverkkojen avulla. Ratkaisu ei ollut ”luonnollinen”, ei myöskään ”markkinaehtoinen”. Se oli täysin poliittinen. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”kuplauuno”; Meillähän on meneillään valtava käänteinen asuntokuplan puhkeaminen. Iso osa asunnoista putoaa pois asuntomarkkinoilta. Hintaa ei ole. Pk-seudunkin asuntomarkkinat ovat kokonaisuutena kaikkein viileimmät Pohjoismaista. Eräissä kaupunginosissa ja eräissä asuntotyypeissä lämpöä riittää toki. Niitä pitää seurata ja varoa. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”maakuntien mies”; Samassa veneessä ollaan, mutta palveluvaltaisemmassa kuin ennen. Se kannattaa pitää mielessä. Hypo A
Jos asumisen hinnasta saataisiin pääkaupunkiseudulla 20-30% pois, niin talous lähtisi räjähdysmäiseen nousuun ja tukimenot, sekä työttömyys laskuun, mikä mahdollistaisi massiivisten tukihimmeleiden asteittaisen purkamisen. Uskon että nuorempi sukupolvi tulee aikanaan tämän murroksen tekemään ja murskaamaan edeltäjiensä sementoidut etuudet, joista he nyt niin kovin kärsivät.
VVO ja SATO voisivat vaikka puolittaa kaikki vuokransa ja silti tekisivät todella hyvää tulosta. Vain tahtotila puuttuu.
Järkevän hintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen ei ole kenenkään intresseissä. Parhaiten alan toimijoita palvelisi tilanne, jossa tonttia on lähes mahdotonta saada ja jossa rakentaminen olisi tonttipulan vuoksi vakavassa matalasuhdanteessa. Tällöin tuo vähäinen tuotanto voitaisiin myydä ja edelleen vuokrata mahdollisimman korkealla hinnalla ja hyvällä katteella. Ainoat kärsijät olisivat asunnon tarvitsijat, elinkeinoelämä, valtio ja kunnat. Sijoittaja olisi ainoa hyötyjä.
Ari Paunalle:
Pointti oli, että maantieteellä voi olla roolinsa siihen, miksi Suomen ainoa kunnon kasvukeskus sijaitsee leudossa etelässä. Maantiede voi myös vaikuttaa siihen, että Suomeen ei ole syntynyt kunnon kasvukeskuksia muualle. Turulla on toki sekä historialliset, että maantieteelliset edellytykset.
Ruotsissa Tukholman lisäksi länsirannikko välillä Malmö-Göteborg voi hyvin. Maisema on aika lailla ihmisen muokkaamaa, tosin peltoa on paljon. Alueella on myös useiden pörssiyhtiöiden pääkonttoreita ja muuta teollisuutta. Sieltä on myös hyvät liikenneyhteydet muualle Eurooppaan ja leudompi ilmasto kuin Tukholmassa.
Huolimatta pankkien ja välittäjien propagandasta, tuntuu siltä että hintojen lasku on alkanut, ja tullee jatkumaan, toivattavasti laskevat nopeasti, sillä asuntojen hintakupla jarruttaa Suomen taloutta ja pahasti.
Mitä nopeammin asuntojen hintaromahdus tullee, sitä nopeammin Suomen talous lähtee nousuun!
Kyllä me samassa veneessä olemme. Olisi vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että koko maa voisi menestyä ilman Helsingin seudun menestystä. Ja päinvastoin: Ei Helsingin seutu voi menestyä ilman muuta maata. Monilla toimialoilla ei ole kovin hyviä edellytyksiä Helsingin seudulla, kuten metsäteollisuudella. Me olemme verkottunut talous, ja kaikki hyötyvät, kun yksi osapuoli hyötyy.
Kiitos kommenteistasi ”Jussi”; Nyt en ihan ymmärrä. Olen juurikin samoista asioista puhunut jo 10 vuotta ja osin tässäkin ketjussa. Tahdoitko oikaista va vahvistaa? Hypo A
Kiitos kommentistasi dosentti Moppex; Tosiasiahan on, että asuntomarkkinoihin vaikuttavat lähes tulkoon kaikki asiat. Aika näyttää mistä kulmasta missäkin markkinasta asioita kehitetään ja ohjataan. Hypo A
Ari Paunalle vielä huomio maantieteestä Suomea ja Ruotsia verratessa. Helsinki on noin Uppsalan korkeudella. Hihasta ravistettuna 90 prosenttia ruotsalaisista asuu Helsingin eteläpuolella. Ruotsin toinen kunnon kasvukeskus, länsirannikko kokonaisuudessaan, sijaitsee selvästi etelämmässä sekä lähempänä Atlanttia. Ilmasto on olennaisesti leudompi.
@Ari Pauna
Helsingin keskustasta pääsee minuuteissa luonnon ääreen – veneellä. Esimerkiksi Harmajasta länteen / koilliseen sijaitsee Mäntykari ja Tammakari, joihin pääsee Merisatamanrannasta veneellä hetkessä – nämä näkee helposti mantereelta. Helsingin edusta on täynnä mielenkiintoisia saaria ja luotoja, joissa voi vierailla, vesialueesta puhumattakaan.
Luonto on Helsingissä läsnä ihan joka puolella.
”Hypo B” antoi taannoin tässä viestiketjussa kommenttiini vastauksen, jonka mukaan perintöjä koskeva problematiikka tulee pitää erillään asuntopolitiikasta. Tulin aivan juuri – jälleen kerran – ulkomaisesta kansainvälisestä tilaisuudesta, jossa käsiteltiin mm. yksityisten investointien roolia asuntopolitiikan vaikuttavana tekijänä. Käsitykseni on ollut tältä osin vahva ja on edelleen vahvempi: kun asuntopolitiikka lepää suurelta osin yksityisten investointien varassa, varallisuuden kertyminen perintöjen avulla on tällöin hyvin merkittävä tekijä. Perintöihin liittyviä kysymyksiä ja mahdollisuuksia kartuttaa omaisuutta perinnöillä ei näin tulisi erottaa asuntopolitiikasta. Toisenlaiset käsitykset edellyttäisivät selkeää ja uskottavaa tieteellistä argumentaatiota.
Kiitos kommentistasi ”Matti maalta”; Tuen taitavat suhteessa mennä enenevissä määrin taantuville alueille. Siitä kuinka paljon tuet vaikuttavat vuokriin on monenlaista mielipidettä. Itse ajattelen, että tuet ”menevät vuokriin”, jos vuokramarkkinat eivät toimi oikein. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”Monopolin haitat”; Pieni korjaus, Suomen ”maaseutumaisissa kunnissa” asuu n. 750.000 asukasta. Kyse on juurikin kaupunkien välisestä kisasta, mutta Pk-seutu kisaa ihan omassa sarjassaan. Toivottavasti Tampere kasvaa metropolimittoihin ja samaan sarjaan. Itse ajattelen, että tulevaisuuden asuntomarkkinat rakentuvat viiden suuren kaupunkialueen varaan. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”ei pelkkää hyvää”; Toki, mutta näyttäkää missä täällä Suomessa on edes pohjoismaiset mittakaavat täyttävä slummi. Hypo A
Kiitos kommentistasi ”markkinataloutta kohti”; Näin se menee kun ilmiö on sementoitu perustuslain tasolla. Hypo A
”Kiitos kommentistasi “Mika Lempinen”; Asumistuesta 97 prosenttia menee vuokralla asujille. Hypo A”
Asumistuesta 97 prosenttia menee asuntosijoittajille
Suomen maaseutu on jo autioitunut, joten valtaisaa muuttoaaltoa kaupunkeihin ei ole luvassa ja siltä osin keskustelu ei ole enää relevantti. Nyt käydään nollasummapeliä kaupunkien välillä. Ranskassa on arvioitu, että 100 000 asukkaan keskukset menettävät työvoimaa ja investointeja Pariisin ja Lyonin tapaisille kaupungeille. Tämä on se ero nykyisen metropolisaation ja kuusikymmentälukulaisen kaupungillistumisen välillä, vaikka niitä käytetään toistensa synonyymeinä.
Keskustelussa on aistittavissa vahva kuusikymmentälukulainen pohjavire; on Helsinki, on maaseutu ja sitten maaseudun tyhjeneminen, nimittäin Helsinkiin. Kuitenkin, Suomessa on Helsinkiä vanhempia kaupunkeja, joilla on itsenäinen elinkeinoprofiilinsa ja jotka eivät ole riippuvaisia aluetuista. Monet kasvavat pääkaupunkiseudun tavoin ja kansainvälistyvät. Oulu on koulutuksen, ikäprofiilin ja sisäänmuuton perusteella samassa asemassa kuin Helsinki, mutta kustannustaso yrityksille ja työntekijöille puolet siitä. On selvää, että Oulun tapaisten kasvukeskuksien spurtti hyödyttäisi koko Suomea kilpailun näkökulmasta.
Mihin siltarumpupolitiikkaan mainitut miljardit katoavatkaan, ne eivät kelpaa argumentiksi sille, että Suomen pitäisi tyytyä keskittymään vain pääkaupunkiseudulle. Ei pitäisi puhua kuusikymmentälukulaisesti Helsingistä ja maaseudusta vaan kaupunkien Suomesta.
Helsingistä tehtiin tsaarin asetuksella pääkaupunki ja Helsinki kerää edelleen yhteisöveron muodossa melkoisen potin. Kaikki ovat seurausta Helsingin historiasta ja hallinnosta, eivät Helsingin kilpailukyvystä. Metropolikeskustelu heijastaa sekin suuruuden mittakaavasta automaattisesti periytyviä hyötyjä. Edellisten ”menestystekijöiden” perusteella mikään ei estä nostamasta Helsingin rinnalle ”keinotekoisesti” toista metropolia, joka kilpailun kautta pakottaisi Helsingin päättäjät kaavoittamaan ja toimimaan aktiivisesti hinta- ja vuokratason pitämisenä kohtuullisena nykyisen ”keskeiseen sijaintiin” perustuvan mantran sijasta. Pääkaupunkiseudulla asuu tällä hetkellä viidesosa kansasta, joten jäljelle jää vielä neljäviidesosaa, mikä vastaa neljää pääkaupunkiseudun metropolia, joten keskustelu on tältä osin kokonaan auki.
Monet maailman slummeistakin taitavat olla markkinaehtoisesti syntyneitä ja toimivat kasvualustoina ongelmille.
Hypon kommenteissa on todella paljon asiaa. Valitettavasti suomalaisilla kadunmiehillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mikä olisi heidän oman kuntansa oikea veroprosentti ilman alueellisia tulonsiirtoja. Kansa vaatii syrjäseuduille kirjastot, terveyskeskukset, päivähoitopaikat sekä koulut alle 5km säteellä valitsemastaan asuinpaikastaan. Käytännössä ketään ei kiinnosta mitä tämä kaikki lysti maksaa ja ennenkaikkea kuka lystin maksaa. Tähän maahan tarvittaisiin kipeästi todella paljon lisää markkinaehtoisuutta, jotta ihmiset ymmärtäisivät vaatimustensa kustannukset. Palveluita on helppo vaatia niin kauan kun niistä ei joudu itse maksamaan.
Kiitos kommentistasi ”kasvukeskus”; Juurikin näin. Sota ja 1960-luku erottavat meidät Ruotsista. Ruotsissa luonnollisempi aluerakenne. Meidän aluerakenteemme taas tarkoituksella tehty ja sen perusteet olivat varsin ymmärrettävät ensimmäiset 30 vuotta, mutta jälkimmäisten 30 vuoden aikana olisi pitänyt ymmärtää toimia jo toisensuuntaisesti. Harmi, että 2000-luvun euro-ja Nokia-huuma levisi myös kiinteistösektorille. Rahaa sai minne päin Suomea vaan. Nyt ei enää saa ja matto lähtee alta monelta. Ymmärrän tuskan. Edelleen kannattaa muistaa, että ao. jenkkiyliopistokaupunkien ympärillä asuu yli 300 miljoonaa ihmistä ja ao. yliopistoihin haetaan globaalisti. Ei tästä vanhenevasta 5,5 miljoonan asukkaan Suomesta ”irtoa” markkinaehtoisesti tämän enempää. Suomi yrittää koko ajan olla isompi kuin onkaan – valtion tukemana ja takaamana. Se tie ei onnistu enää – rahat on loppu. Hypo A
Kirjoituksissahan arvioidaan lähinnä sotien jälkeisen asutustoiminnan (aluepolitiikan) seurauksia, kun 400000 lähinnä siirtokarjalaista asutettiin ympäri maata. Aluepolitiikkahan on seurausta asutustoiminnasta. Kaupungit eivät silloin kyenneet vastaanottamaan väkeä, koska Suomen elinkeinorakenne oli aivan erilainen kuin nyt.
Samoinhan kävi 1960-luvulla kun Suomen kaupungeissa ei ollut työtä ja noin 300000 muutti Ruotsiin (joista suuri osa asutustilallisia) . Jälkiviisas on hyvä olla ja myöntää asutustoiminnan virheet. Jälkiviisauteen kuuluisi myös arvioida, mitä sitten olisi pitänyt tehdä.
Kun itse opiskelin yhdyskuntasuunnittelua 1970-luvulla niin kaupungistuminen koettiin hyväksi asiaksi 500000 asukkaaseen saakka, jonka jälkeen ympäristöongelmat tulevat suuremmiksi kuin keskittämisestä johtuvat hyödyt. Oikeata lukuahan ei ole olemassakaan, mutta haittoihin kannattaa kiinnittää vakavaa huomiota. Huono asuinympäristö on aina kannattamaton investointi.
Olen samaa mieltä, ettei verovaroin ole tarkoituksenmukaista tukea kannattamatonta toimintaa. Megatrendit ovat mielenkiintoinen kysymys (hiukan viittausta FIMEAan ja kaupungin kokoon). Maailmalla huippuosaamiskeskittymät ovat syntyneet pienehköihin kaupunkeihin eli olemmeko taas jäljessä kuten silloin 1940-luvulla. Maailman kuudesta parhaaksi rankatusta yliopistosta viisi on Kuopiota pienemmässä kaupungissa (Stanford 13000 asukasta, Harvard ja MIT Cambridge (USA) 105000 asukasta, Oxford ja Cambridge (Eng) kummassakin vähän yli 100000 asukasta.
Kiitos kommentistasi ”Monopolin haitat”; Valitettavasti vahvasti ikääntyvästä 5,5 miljoonan asukkaan Suomesta ei irtoa kuin yksi metropolialue ja sekin on pieni sellainen. Tampere saattaa kasvaa joskus metropolimittoihin. Hyvä olisi, mutta aika näyttää. Hallinnollisilla päätöksillä ei metropoleja perustella. Kustaa Vaasan aikaan se ehkä toimi. Ei enää. Kommenttisi osoittaa taas kerran sitä ”valtion pitäisi päättää ja tukea sitä ja tätä” – ajattelua, joka Suomen taudiksi ristittäköön. Rahaa on jaettu erilaisten tukien muodossa ympäri Suomea vähintään kymmeniä miljardeja, jotta asuminen, työpaikat ja palvelut olisivat kaikkien ulottuvilla ja mikä on lopputulos. Pk-seutu, Tampere ja Turku kasvavat vaan. Lopputulos osoittaa yksiselitteisesti, että markkinaehtoisuutta ja megatrendejä vastaan ei kannata verovaroin taistella. Hypo A