Määrätietoisesti kohti omaa kotia – aloita säästäminen heti
Tavoitteellinen säästäminen on nykypäivänä väistämätöntä, mikäli unelmana on oman asunnon ostaminen pääkaupunkiseudulta tai kasvukeskuksesta. Ensimmäiseksi omaksi kodiksi suositaan yksiöitä ja pieniä kaksioita ja juuri näistä pienistä asunnoista kilpaillaan kovaa. Säännöllisellä säästämisellä aukeaa omistusasumisen mahdollisuus myös muille kuin varakkaille perheille.
Kerronpa esimerkin omasta kokemuksestani. Aloitin säästämisen hyvin nuorena. Tästä saan kiittää vanhempiani, jotka kannustivat minua jo nuorena säästämiseen, järkevään rahakäyttöön ja rohkaisivat minua unelmoimaan oman asunnon ostamisesta. Pienistä summista kasvoi ajan kanssa kohtuullinen kokonaisuus. Katselin kauhistuneena, kun vuokrat nousivat aggressiivisesti Helsingissä ja vakuutuin yhä enemmän siitä, että oman asunnon ostaminen olisi järkevää. Siitä sain lisämotivaatiota säästämiseen ja tietoiseen kuluttamiseen.
Kun olin 24-vuotias, löysin itselleni täydellisen ensiasunnon. Olin ASP-tililleni onnistunut säästämään 10 prosenttia asunnon myyntihinnasta ja sain pankkikilpailutuksen jälkeen ASP-lainaa kilpailukykyisellä marginaalilla. Asumiskustannukseni laskivat huomattavasti ja aloin kasvattaa omaa varallisuutta korkean vuokran maksamisen sijaan. Tähän mennessä se on ollut yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni.
Nykyään nuorilta edellytetään yhä parempaa ja monipuolisempaa koulutusta, jotta he saavuttavat samoja vaativuus- ja palkkatasojen töitä kuten aiemmat ikäluokat. Työmarkkinoiden polarisaation ja nopeiden muutosten myötä palkkaerot kasvavat entisestään. Teknologia mullistaa perinteisiä työpaikkoja, jolloin ratkaisee kyky sopeutua nopeaan muutokseen. Tilastokeskuksen mukaan koulutusten suorittaminen on nopeutunut viime vuosina, vaikka jo joka toinen opiskelija työskentelee opintojen ohella. Määrätietoisilla valinnoilla nuoret vaikuttavat omaan tulevaisuuteensa.
Ennakkosäästämisen tuotteissa on säästämiseen kannustavat korkoehdot ja näin oman varallisuuden kerryttäminen tapahtuu kuin itsessään. Myös nuoren ihmisen omaiset, sukulaiset tai kummit voivat osallistua ensiasunnon unelman toteuttamiseen. Mikä olisi sen parempi lahja tai tapa tukea nuorta tai jopa vastasyntynyttä oman varallisuuden kasvattamisessa. Se jos mikä on arvokas sijoitus.
Vahvista taloudellista asemaasi
Suomalaisilla kotitalouksilla on eniten rahoitusvaroja talletuksissa. Meillä on totuttu riskittömään tapaan eli käytännössä tavallisiin käyttötileihin, joista varat voi helposti nostaa. Syitä tähän on monia, on halu tavoitella taloudellista riippumattomuutta ja varautua yllättäviä menoja varten. Tämä kuitenkin syö rahan arvoa ja johtaa satojen miljoonien korkomenetyksiin vuosittain, vaikka myös matalakorkoisessa ympäristössä on tarjolla riskittömiä talletustilejä, joista vielä saa tuottoakin.
Raha-asioiden kilpailuttaminen ja vertailu ovat nykyaikaa ja omasta omaisuudesta huolehtiminen on järkevää. Talletustilien vertailussa kannattaa myös selvittää pankin vakavaraisuus, ja varmistua siitä, että omat rahoitusvarat ovat turvassa. Kannattaa myös verrata erilaisia mahdollisia palkkiokuluja ja piilokuluja ja olla hyvin tarkkana ehdoista. Suomen pankit ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa, mutta voi huoleti kehua, kuinka Suomen AsuntoHypoPankki nousi juuri jälleen kerran Suomen parhaaksi pankiksi Kauppalehden vertailussa (KL 12.5.2017). Ennakkosäästämisen tuotteet ja asuntolainojen kysyntä ovat jyrkässä kasvussa. Nämä edustavat Hypon erikoistehtävää, joka on edistää suomalaisten velattoman asuntovarallisuuden kasvattamista.
Tänä viikonloppuna on monella nuorella juhlan aika. Koulujen päätyttyä nuorten katseet kääntyvät kohti tulevaisuutta ja oman unelman rakentaminen alkaa. Kesälomilla moni suunnittelee matkustamista, suuntaa kesätöihin, jännittää opiskelupaikkaa ja mahdollista muuttoa ja valmistautuu tulevaan. Nyt on aika muistaa nuorta merkityksellisellä lahjalla, juhlia hänen saavutuksiaan, kannustaa ja tukea häntä oman unelman toteuttamisessa.
Kirjoittaja on Hypon rahoituspäällikkö
Kiitos kommenteistasi Caveat;Jos pankit myöntävät asuntolainoja konservatiivisen kiinnitysluottopankkimaisesti ja ”suomalaisella” laina-aikakulttuuriilla, niin asiakkaiden asema on myös turvattu. Jos lähdetään apinoimaan Ruotsia ja painetaan asuntolaina taas sisäänheittotuotteeksi, niin tilanne huononee selvästi. Tahdon korostaa, että pankkien asuntovakuussalkut erovat toisistaan ratkaisevasti arvonkehityksen kannalta. Sitä mitä emme tiedä on asiakkaiden velka-asteet alueittain/vakuustyypeittäin. Sinänsä asuntolainojen hinnoittelun kehitys vastaa pankkien CB-rahoituksen kehitystä. Mielenkiintoista on toki nähdä kuinka EKP:n tukitoimien hiljentyminen vaikuttaa kehitykseen. Hypo A
Kiitos kommentistasi Kari K. Laaksonen; Asuntorahoitus on niitä viimeisiä, jotka joutuvat kokonaan uusien toimijoiden paineistamaksi.Suomalaiset saavat nauttia jo nyt Euroopan edullisimmista asuntolainoista.Vaikea alittaa sitä.Toki prosessien automaatioastetta nostetaan.Se on selvä.Asuntorahoitus perustuu yhä enenevässä määrin Covered Bond-sääntelyyn ja luokituksiin.Jokainen pooliin menevä lainasopimus/vakuuskohde löytää kyllä rahoittajansa.Aika näyttää kuinka sääntely ja luokitus kehittyvät. Hypo A
Caveat_emptor:
Kyllä, luen blogeja.
Hypo A:
En ole vielä saanut vastausta kysymykseeni/tiedusteluni/arvaamiseeni. Kiitos kun saan sen.
Kiitos vastauksestasi Hypo A.
”Ilman muuta osallistun kollegoideni kirjoituksista syntyvään keskusteluun.”
Sitä juuri yritin sanoa.
”Olemme monesta asiasta samaa mieltä.”
Totta, mutta hieman eri näkökulmista.
”Kaupungistumisen myötä syntyvät uskottavat ja likvidit asuntomarkkinat. Nehän puuttuvat Suomesta käytännössä kokonaan.”
Kovaa tekstiä, jopa Hypo A:lta.
”Vakuuksien likvidisyys on asuntorahoituksen avainsana.”
Totta. Mutta likviditeetti ei välttämättä tarkoita hintavakautta. Sinä tiedät sen, minä tiedän sen, mutta asuntounelmiaan tällä hetkellä päätähuimaavilla velkavivuilla toteuttavalle sukupolvelle tämä on jäänyt vähintäänkin epäselväksi.
”Mieti millaiset asunnot ja missä osoitteissa menevät kaupaksi myös syvän laman aikana.”
Olen toki miettinyt. Sellaista markkinatilannetta ei taida ollakaan, jossa suurimpien asutuskeskusten pienet hyväkuntoiset kerrostaloasunnot EIVÄT olisi se kaikkein likvidein segmentti. (Paitsi ehkä joukkopako matalalla korkotasolla vivutetuista asuntorahastoista, joka muuttaisi hetkessä myös nämä ”turvalliset” vakuudet usean vuoden ajaksi ongelmajätteeksi.) Yleensä toki niitä joku aina ostaa, mutta elefantti huoneessa on: mihin hintaan?
Pienissä asunnoissa on etuna myös euromääräisesti pienemmät lainasummat, joita hieman huono-onnisemmatkin velalliset kykenevät ajan kanssa maksamaan (osoittautui se heille pitemmällä aikavälillä kannattavaksi tai ei).
”Pankille ja pankin rahoittajalle riittää toki, että vakuudelliset lainarahat saa takaisin kuluineen ym. viikkojen sisällä.”
Aivan. Mutta juuri tässä näkökulmamme eroavat. Pankit ja pankkien rahoittajat saavat omansa (ja katastrofaalisessa tilanteessa tappiot siirretään veronmaksajan piikkiin), mutta mitä tämä tarkoittaa tähtisilmäiselle asuntovaurastujallle?
Pankkijärjestelmän vakaus on ensiarvoisen tärkeä asia (ja ymmärrettävistä syistä sääntelystä vastaavien viranomaisten ja poliittisen johdon prioriteetti), mutta kotitalouksia – joille suurimmat riskit kuitenkin kasautuvat – kohdellaan kuin rakennus- ja rahoitusteollisuuden tykinruokaa jota paimennetaan rintamalle massiivisella ja monitahoisella propagandalla, jota edes media ei juuri vaivaudu kyseenalaistamaan. Onko Suomessa muuten edes yhtä täysin riippumatonta tutkijaa joka penkoisi näitä asioita?
”Kuukausia ja vuosia jatkuva realisointi ei ole tätä päivää. Se aika on ohi.”
Kuukausia ja vuosia jatkuvat realisoinnit ovat nimenomaan tätä päivää (jos ei jostain syystä haluta puhua pelkästään ”halutuista asunnoista”). Mitä tilastohintoihin (STAT) tulee, nämähän mittaavat vain niitä asuntoja joille on löytynyt (yksityinen) ostaja. Eivät niitä jotka roikkuvat sitkeästi myynnissä, eivätkä suurten sijoittajien könttäkauppoja. Onneksi rahoittajien hermo vielä kestää, ehkä jopa yhtä pitkään kuin nollakorot.
”Hypon luottokannan LTV on 38 prosenttia.”
Onnittelut Hypolle. Harmi vain että muut pankit eivät toimi ihan samalla tavalla. ”Suomen pankit ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa”, kirjoittaa Julia Grahn (ja pitkä rivi muita asiantuntijoita, pankkivalvojat mukaan lukien). Mutta missä kunnossa mahtavat Suomen asuntorahoitusmarkkinat olla kun (ruotsalainen) Nordea ja (tanskalainen) Danske joutuvat lähivuosina setvimään Ruotsin ilmiselvän velkakuplan raunioita? Ovatko meidän ”kahvipakettimme” turvassa? (En muuten itsekään aluksi täysin ymmärtänyt, miten vaarallista tuo asuntoluottojen käyttäminen sisäänheittotuotteina on koko järjestelmän kannalta. Ehkä tätä kannattaisi pitää edelleen esillä?)
”Juuri nyt kasvun orastaessa on aika keskustella tavoista pitää mopo hallussa.”
Tästä olen hieman eri mieltä. Paitsi että yleiseurooppalaisen korkotason astettainen normalisoituminen saattaa vielä talloa nämä pohjoisen ilmaston kitukasvuiset ”oraat” isoilla saappaillaan, keskustelun ajan pitäisi jo olla ohi. Nyt on korkea aika toimia. (Terveisiä taas Fivalle, hallitukselle ja eduskunnalle. Vai osaatteko kertoa edes yhden esimerkin missä rahoitusmarkkinoiden ”itsesääntely” on toiminut?)
”Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin muistaa se, että suomalaiset asuntorahoittajat ovat mahdollistaneet suomalaisille kotitalouksille ja asunto-yhteisöille Euroopan edullisimmat lainat pitäen samalla luottokannatkin erittäin terveenä.”
Thanks :-) See above. Olisiko kuitenkin pitkällä tähtäimellä parempi pitää lainojen hinnat riskejä vastaavina? Pitäisi nimittäin riskitasotkin paremmin kurissa.
”Siinä kiky-esimerkkiä monelle muulle alalle.”
Hyvä että talous kasvaa ja raha liikkuu, vaikka eniten nämä ns. ”asuntovelallisen kissanpäivät” ovat sataneet rakennusteollisuuden, pankkien ja suurten/institutionaalisten asuntosijoittajien (ml. ulkomaalaisten!) laariin. Mutta miten tämä liittyy kansantalouden pitemmän aikavälin kilpailukykyyn? Kaupan päälle ”edelleen kasvanut velkaantuminen korostaa keskipitkän aikavälin vakausuhkia rahoitusjärjestelmälle ja kokonaistaloudelle” (Fiva 27.3.2017).
”Suurin uhka tälle “brändille” muhii holtittomissa ja lyhytnäköisissä asuntosijoitusratkaisuissa.”
Tämä olisi loistava aihe seuraavalle blogikirjoitukselle.
”Toivotaan, etteivät ne riskit realisoidu.”
Sitähän kaikki järkevät ihmiset toivovat. Itse toivon myös, että asioihin vaikuttamaan kykenevät tahot tekevät muutakin kuin toivovat.
Ei kai nyt kukaan enää haikaile omistusasunnon perään, koska duuni voi mennä alta milloin tahansa, jos sellaista edes saa, ja jos saa, niin niiden perässä joutuu muuttamaan pitkin poikin ympäri Suomea.
Aivan tänäänkin on uutisoitu, että Englannissakin aiotaan konservatiivien toimesta lisätä kunnallista vuokra-asuntorakentamista kun ilman sitä ei asuntokantaa ja
asumista saada terveelle, ihmisiä, kilpailukykyä sekä yrittämistä palvelevalle pohjalle.
Siellä ymmärretään se globaali tendenssi ja tarve mistä jo ketjun alussa kirjoitin. Kuten ymmärretään lähes tulkoon kautta maailman paitsi ei Suomessa!
Kiitos kommenteistasi ”Caveat_emptor”; Ilman muuta osallistun kollegoideni kirjoituksista syntyvään keskusteluun. Olemme monesta asiasta samaa mieltä. Kaupungistumisen myötä syntyvät uskottavat ja likvidit asuntomarkkinat. Nehän puuttuvat Suomesta käytännössä kokonaan. Vakuuksien likvidisyys on asuntorahoituksen avainsana. Mieti millaiset asunnot ja missä osoitteissa menevät kaupaksi myös syvän laman aikana. Pankille ja pankin rahoittajalle riittää toki, että vakuudelliset lainarahat saa takaisin kuluineen ym. viikkojen sisällä. Kuukausia ja vuosia jatkuva realisointi ei ole tätä päivää. Se aika on ohi. Hypon luottokannan LTV on 38 prosenttia. Juuri nyt kasvun orastaessa on aika keskustella tavoista pitää mopo hallussa. Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin muistaa se, että suomalaiset asuntorahoittajat ovat mahdollistaneet suomalaisille kotitalouksille ja asunto-yhteisöille Euroopan edullisimmat lainat pitäen samalla luottokannatkin erittäin terveenä. Siinä kiky-esimerkkiä monelle muulle alalle. Suurin uhka tälle ”brändille” muhii holtittomissa ja lyhytnäköisissä asuntosijoitusratkaisuissa. Toivotaan, etteivät ne riskit realisoidu. Hypo A
Kari K Laaksonen: olen ollut huomaavinani että Hypo A osallistuu näihin keskusteluihin jatkuvasti, vastaili luontevasti (en muista miten syvällisesti) mm. Sami tittelillä lainaamisesta ja asiakaspalvelusta vastaava Hypon pankinjohtaja kirjoittaman blogikirjoituksen kommentteihin. En tiedä onko Sami palkattu erityisesti palvelemaan keski-ikäisiä, ja millä kielillä, mutta lienee Hypon johtoryhmän jäsen.
Hypo A:
Omistusasuntomarkkinat ovat vuokra-asuntomarkkinoita vakaammat edellyttäen, että lainoja lyhennetään säntillisesti JA velkakuplien (leveraged bubbles) syntyminen estetään hyvissä ajoin riittävän vahvalla lainanannon sääntelyllä. Myös kasvukeskusten omistuasuntomarkkinat perustuvat tällä hetkellä vahvan velkavivun käyttöön (uusille tulokkaille) ja ROE:n maksimointiin (ei tosin asunnon ostajan ROE:n).
Fiva/SP/hallitus:
Alkaisi olla ihan vihoviimeiset hetket käsillä, jos pehmeään laskuun on tarkoitus pyrkiä. Valitettavasti asuntojen nykyinen hintataso ei kestä juuri minkäänlaista kotitalouksien deleverointia (varsinkaan kasvukeskuksissa), mutta anonyymin kommentaattorin tehtävänä on kertoa ikäviäkin tosiasioita: sekä kotitalouksien että julkisen sektorin velkaantumisen taittaminen ja näihin liittyvien vakausriskien rajoittaminen edellyttää asuntojen hintatason jouston sallimista. Sama koskee myös erityisesti pk-seudun talouskasvua hidastavien asumiskustannusten laskua. Muu on pelkkää tyhjää puhetta.
Asiasta toiseen, onko kukaan teistä viranomaisista koskaan laskenut kuinka montaa työpaikalla notkuttua ”kiky-minuuttia” asumiskustannusten esim. 5-10 prosentin lasku kautta linjan vastaisi? (Turha odottaa että EK tai FK laskisi tämän puolestanne.)
Ps. Tuloihin sidottu lainakatto on huono ajatus. Tulot voivat sitäpaitsi muuttua nopeasti. Lainoitusasteiden (vedenpitävästi) ja laina-aikojen rajoittaminen on selkeää ja tehokasta.
Julia Grahn: kirjoitit hyvin ennakkosäästämisen ja huolellisen taloudenpidon tärkeydestä asuntounelmia toteutettaessa. Tärkeä aihe, hienoa että Hypo pitää sitä esillä.
Tarkkaavaista lukijaa saattaisi tosin kiinnostaa minä vuonna päätit lähteä tuolla varsin järeällä 90 prosentin velkavivulla asuntomarkkinoille (”yksi parhaimmista päätöksistä” elämässäsi, ainakin ollut ”tähän mennessä”). Suosittelet nimittäin samaa päätöstä toisille vuonna 2017, historiallisen massiivisen keskuspankkielvytyksen lähestyessä jo kymmenettä ikävuottaan.
Suosituksen perusteetkin tulivat harvinaisen selväksi. Yleensä asuntomarkkinaymmärrystä katajaisen kansamme paksuun kalloon väsymättä takovat asiantuntijat vääntävät näppäimistönsä mutkalle vakuuttaakseen lukijat (edes kasvukeskusten) asuntojen (edes pitkän aikavälin) (vähintäänkin erittäin todennäköisestä) arvonnoususta, kuitenkaan lupaamatta sitä aivan näin eksplisiittisesti:
”Kasvukeskuksissa kannattaa asua omassa asunnossa hintojen kehityksen vuoksi. Taantuvilla paikkakunnilla kannattaa suosia vuokra-asumista.”
Valaisevaa esimerkkiä ei tarvitse hakea Juhana Brotheruksen nerokasta ”nolla-asunnon loukkua” kauempaa. Näissä katsauksissa sentään mainitaan ohimennen myös yksi ja toinenkin riskitekijä. Sekin ”mysteeri” (sic!) selitetään, miksi vanhojen asuntojen hinnat eivät ole suostuneet raketoimaan edes kasvukeskuksissa – vaikka ”talous kasvaa kohisten, kotitalouksien luja luottamus ja toipuvat työmarkkinat heittävät löylyä kiukaalle” (sic!) – eli korkotasoon/velkavipuun ja alati kasvaviin julkisiin tukiin pitkälti perustuva vuokraluukkujen sikasykli. Ei tosin ihan näillä sanoilla :-). Kaiken kaikkiaan huolellisesti rakennettu ja innostava narratiivi, joka vieläpä uppoaa cut/paste -periaatteella toimivaan talousmediaan kuin protektionismi trumpetteihin (onnittelut Juhanalle).
Herää kysymys onko asuntojen (oletettu) arvonnousu on todellakin se kaikkein tärkein syy joka tekee (tai ei tee) omistusasumisesta suositeltavaa? Ja nimenomaan kasvukeskuksissa, joissa varsinkin halutuimpien alueiden vuokratuotot (eli vuokranantajan/omistajan siivu) ovat asuntojen nykyhinnoilla – useaan kertaan mainitsemastasi (tilasto)vuokrien noususta huolimatta – poikkeuksellisen alhaisella tasolla?
Pikemminkin vaikuttaa siltä että asuntoihin sijoittaminen on tällä hetkellä kannattavaa lähinnä suurille/institutionaalisille sijoittajille, jotka hyötyvät maksimaalisesti sekä erilaisista julkisen sektorin tukitoimista että yksityiseen asunnon ostajaan verrattuna huomattavasti matalammista asuntojen hankintahinnoista.
Järeällä velkavivulla asuntounelmiaan toteuttaville nuorille kotitalouksille riskit ovat aivan toista luokkaa. 5-10% omarahoitusosuus suojaa lähinnä pankkijärjestelmää, rajoittamalla hieman lainan antajan mahdollisia pääomatappioita, mutta jättää varomattoman asuntovaurastujan rahamarkkinoiden armoille housut kintuissa. Sama koskee kasvukeskusten asuntojen – kieltämättä taantuvia alueita parempaa – huonon sään likviditeettiä (jota ei pidä sekoittaa hintavakauteen).
Olen itse asiassa KL:n (ja mitä ilmeisimmin kirjoittajan) kanssa samaa mieltä siitä että Hypo on Suomen paras asuntolainapankki. Juurikin kilpailijoitaan konservatiivisemman lainoituksen ja vastuullisemman markkinaviestinnän takia. Kasvukeskusten estottomalle hypetykselle tosin pyytäisin pistämään edes kevyttä sordiinoa. Vai uskotteko todella, että Suomen kaupungistuminen pystyy tarvittaessa ottamaan niskalenkin niistä markkinavoimista joita eräskin arvostamani kommentaattori kerran osuvasti kuvaili:
”Asuntorahoitus on muuttunut kuuden viimeisen vuoden aikana perustavanlaatuisesti. Asuntokauppoja ei rahoiteta enää vain talletusvaroin vaan yhä enenevässä määrin [kansainvälisille] institutionaalisille sijoittajille tarjottavia katettuja joukkovelkakirjalainoja hyödyntäen.” (Ari Pauna, 10.01.17 at 14:14).
Miksi tämä kuulostaa sekä tutulta että huolestuttavalta? (Leffavinkki: The Big Short.)
Kotitalouksien velkaantumisen (ja sitä kautta lähes väistämättä myös asuntojen hintatason) pitkien syklien käännekohtia ei toki voi kukaan tarkkaan ennustaa, mutta eivät ne syklit sillä häviä että ne jätetään sitkeästi huomioimatta kuin raitiovaunussa itsekseen örisevä humalainen.
Julia tittelillä Hypon rahoituspäällikkö kirjoitti nuorten pk-seudun asuntomahdollisuuksista. Hänet on palkattu palvelemaan nuoria, samalla kielellä. Kun palstalla puhutaan syvempää näkemystä kaipaavista vastauksista, Ari P. tms. astuu kuvaan. Hypon tapa toimita verkossa saa minulta kannatusta koska jaan monta näkemystä siitä, miten maaplänttiämme kannattaa kehittää asumisen kulmasta. Itse ajattelen että nurkkakunnilta valtiontuet pois heti kun mahdollista, aluepolitiikka kuolkoon pois. Kehittyneet kaupungit lähialueineen ovat pienessä maassa elinehtoja, isossa populaatiossa kaikki on toisin, vaikka niissäkin ko. megatrendi kiihtyy koko ajan. Mietin sitä, että kun nykypankkitoiminta kituen katoaa 10-20v sisällä, millaisen lainan nyt 11v tyttäreni saisi vaikkapa Hyposta näillä oletuksilla v. 2027: pätkätyö, pörssisalkku n. 100.000€ ja takaus max. 50.000€? Kysyn koska oletan ”varjopankkien” tarjoavan jo tätä ennen lainaa selkeästi eri ehdoin kuin nykypankkien.
Hyvä kirjoitus. Näin olen myös omia lapsia evästänyt. He ovat olleet ratkaisuun tyytyväisiä. Helsingissä vuokrat ovat todella korkeita joten jopa lainan lyhennys saattaa olla halvempi vaihtoehto. Asunnon voi hankkia mieluisalta alueelta ja remonttia tehdessä valitsee myös laadukkaita ja kestäviä vaihtoehtoja.
Kiitos kommenteistanne ”Gilgames” ja ”Antti”; Hypo toimii erityistarkoituksensa mukaisesti kiinnitysluottopankkina ja kertoo kohta lähes 160 vuoden kokemuksella näkemyksensä julkisuuteen. Omistusasuntomarkkinat ovat vuokra-asuntomarkkinoita vakaammat edellyttäen, että lainoja lyhennetään säntillisesti. Vuokra-asuntomarkkinat perustuvat vahvan velkavivun käyttöön ja ROE:n maksimointiin. Hypo A
Antti!
Kirjoitankin erittäin pitkän, yli 40 v, eri puolilla maailman suurkaupunkeja vuokra-asauneena eli välittömästä kokemuksesta miten asumista on missäkin järjestetty ja miten se kokonaisuutena toimii. Vaikka nykyisin asun ”pikkukaupunki” Helsingissä maailman korkeimpiin kuuluvassa vuokratasossa niin valtaosa elämän ja vuokrakokemuksestani tulee sieltä suuresta maailmasta.
Olen vuokra asunut enemmän tai vähemmän pitkiä aikoja esimerkiksi: New Jerseyssä juuri Manhattanin vieressä, Lontoossa, Rotterdamissa, Antwerpenissä, Hampurissa, Dubaissa, Singaporessa ja Jakartassa vain suuremmat kertoen.
Kaikissa väljemmin ja halvemmalla kuin Helsingissä. Kaikissa tapauksissa täysin ongelmitta, vaikka olen usein ollut jopa ainoa eurooppalainen koko kaupunginosassa. Monissa asumistani kaupunginosista on ollut 100% vuokra asuntokanta ja todella monikansallinen yhteisö.
Kaikissa tapauksissa kaikki ulkolaiset kaupunginosan asukkaat ovat tulleet maahan työluvalla tai aikaan sidotulla viisumilla laillisesti huolimatta siitä että heitä on kaupunginosassa saattanut olla 100%. Laillinen ja hallittu maahantulo nimittäin poistaa kaikki kotoutumis-ja muutkin ongelmat lähes kokonaan.
Gilgames, esität mielenkiintoisia esimerkkejä maailmalta, mutta täällä Pohjan alla on syytä muistaa kuinka valtiomme tukee verotuksellisesti omistusasumista vuokra-asumiseen verrattuna. Kaupungistumisen jatkuessa hinnoilla on yhä nousupainetta, joskin sitä pitäisi pyrkiä liennyttämään poistamalla rakentamisen esteitä, kuten mainitsitkin.
Kiitos kommentista!
Tarvitsemme erityisesti pääkaupunkiseudulle lisää kaikenlaisia asuntoja – mutta markkinaehtoisesti.
On hyvä, että asuntoja rakennetaan juuri nyt vilkkaasti kaupunkeihin.
Vaikka omistusasumista pitääkin säilyttää yhtenä ”vapaa valinnan” asumis vaihtoehdoista niin mainitut korkeat hinnat johtuvat kasvukeskuksissa juuri virheellisestä vuokra asumisen rajoittamisesta ja samalla asuntopulan keinotekoisesta tuottamisesta elin tärkeässä asiassa missä yhteiskunnallakin on oltava vastuunsa kun se on nimenomaan säännöksillään esxtämässä oikeuden rakentaa ”löytämälleen sopivalle paikalle” (Karrikoitu yleis ilmaus)
Muualla maailmassa tämä on kasvukeskuksissakin yleisellä tasolla ymmärretty ja toteutettu.
Jopa vapaan markkinan maailman huipulla Arabiemiraateissa lähes kaikki asuminen tapahtuu vuokra asumisena ja vuokra asunnot omistavat siellä yksityiset sijoittajat. Hintaa kuitenkin koko ajan kontrolloi sekä maan, että kaupunkien (emiraattien)kuten Dubain hallitus joka koko ajan valvoo ettei yleinen vuokrataso nouse järjettömyyksiin. Sen se tekee juuri niin, että asuntoja tuotetaan koko ajan niin että niistä on riittävää tarjontaa automaattiseen hinta kontrolliin. Sen lisäksi hallitus ajoittain ilmoittaa että nyt lasketaan vuokria.
Siis jopa markkinavoimaisimmat hallitukset maailmalla ovat vuokra asuntotuotannossa ja vuokra asumisen asemassa vastuullisempia kuin Suomen hallitukset ja erityisesti Helsinki.
Kyllä ylivoimainen maailman malli toimii ja meilläkin ihmisten ja hallitusten olisi mukauduttava ensisijaisesti suunnittelemaan vuokralla asumista ja pikemminkin kykyä helposti siirtyä mielenkiintoisen työn mukana.
Hei Gilgamesh!
Kiitos kommentistasi! Kirjoituksessani otan kantaa nuorten ihmisten asumismuodosta Suomessa pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Kasvukeskuksissa kannattaa asua omassa asunnossa hintojen kehityksen vuoksi. Taantuvilla paikkakunnilla kannattaa suosia vuokra-asumista.
Pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin on rakennettu ennätysmäärä asuntoja viime vuoden aikana, ja pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat vuodessa nousseet jo 2,9 %. Myös pienten asuntojen hinnat ovat nousseet, ja korkean vuokran maksamisen sijaan, kannustan nuoria ennakkosäästämiseen tulevaisuutta varten.
Suurin osa maailmaa asuu vuokra-asunnoissa eikä ”omissa” ”Hypo” rahoittamissa kodeissa.
Vuora-asumisella on sekä ihmisille, että kansojen talouksille ehdottoman ylivoimaisia etuja. Siksi valta-.osa maailmasta leimaamatta sen valitsee. Miljonäärit mukaanlukien.
Ne edut ovat pääosin työ-ja muun elämän joustavuus ja siten talouden pohjan vahvistaminen.
Kautta maailman vuokra asunto kokonaisuuksissa, aina kaupunki kokoon asti, asuu kunnon huolia aiheuttamattomia kansalaisia poisluettuna harvat eräiden maailmaa syleilevien maiden lähiöt joihin on koottu totaalisen epäonnistuneella kaikki tänne politiikalla ns.
elättejä
Sitten samat tuon väärän maahantulon syleilijät käyttävät juuri itse aiheuttamaansa ongelmaa vuokralkaisten yleiseen sosiaaliseen leimaamiseen vastoin totuutta.
Hypollekin suosittelisin vastoin hallituksenne ja johtonne ajatuksia vuokra asumisesta keskittymäänkin suurien vuokra asuntolähiöiden rakentamiseen ja rahoittamiseen kohtuullisin vuokrin koko kansan ja samalla Hypon kohtuulliseksi eduksi.