Järkeä järjestämättömiin
Jos asiakas ei maksa lainaansa, laina muuttuu ennen pitkää järjestämättömäksi luotoksi, niin kuin asia pankkislangilla ilmaistaan. Järjestämättömien luottojen määrä kuvastaa pankin luottokannan terveyttä tai sairautta ja sen tarkoitus on antaa tietoa nykyisistä ja tulevista ongelmista. Asia kiinnostaa viranomaista, sijoittajia, muita pankkeja ja pankin asiakkaita.
Vielä jokin aika sitten järjestämättömän luoton virallinen määritelmä oli selkeä: jos asiakas on konkurssissa tai jos luoton erääntynyt pääoma- tai korkosuoritus on ollut maksamatta vähintään 90 päivää, on luotto järjestämätön. Siinä se. Kiristyneen pankkisääntelyn seurauksena määritelmä muuttui noin pari vuotta sitten. Nyt järjestämättömiä ovat (1) luotot, jotka tuon aiemmankin määritelmän mukaan olivat järjestämättömiä, (2) luotot, jotka pankin arvion mukaan jäävät todennäköisesti maksamatta, jos velan vakuutta ei myydä, (3) luotot, joiden arvoa on jo kirjattu alas sekä (4) luotot, joihin soveltuu ns. 20 prosentin sääntö: jos pankin asiakkaalleen myöntämistä luotoista vähintään 20 prosenttia on järjestämättömänä, on loputkin saman asiakkaan luotot merkittävä järjestämättömiksi. Nykyisen pankkisääntelyn henkeen sopivasti, myös uudistettua määritelmää ollaan jo täyttä vauhtia edelleen tarkentamassa.
Uudistuksen tavoite oli kelpo, saada entistä tarkempaa tietoa pankkien luottosalkkujen laadusta. Mutta. Ensinnäkin toteutustapa vaihtelee. Kun pankit arvioivat ongelmaluottojaan, syntyy monenlaista totuutta. Yhdelle todennäköinen voi toiselle olla epätodennäköinen. Kumman todennäköinen on totta? Toiseksi pykälien tulkinta vaihtelee. Jos sääntelyä lukee niin kuin se on kirjoitettu, esim. tuo 20 prosentin sääntö koskee vain yritysasiakkaita eikä lainkaan mattimeikäläisten luottoja. Nyt oikeaa tulkintaa odotetaan Euroopan pankkivalvojalta. Kolmanneksi pankkien julkistamat tiedot vaihtelevat. Yksi pörssipankki painottaa luvuissaan vain yli 90 päivää viivästyneitä luottoja. Toisella pankilla järjestämättömiin luetaan myös muita kuin uudistetun määritelmän mukaisia eriä, mutta saman pankin julkistamien lukujen perusteella voi päätyä ainakin neljään eri lopputulokseen. Kolmas ilmoittaa järjestämättömät luotot ehkä 20 prosentin säännön kanssa ja neljäs ilman sitä.
Sitten vain pankkien luottosalkkuja vertailemaan. Vai pitäisikö tunnustaa tosiasiat? Entinen ja yksinkertainen laskentatapa tuotti paremmin vertailtavan lopputuloksen kuin uusi ja tieteellisesti hienompi malli. En haikaile mennyttä. Paitsi ehkä vähän juuri tässä asiassa.
Kirjoittaja on Hypon riskienhallintajohtaja.
Yli 20v. kirjoitti ensimmäisen koskaan verkossa lukemani asiallisen kommentin. Piste siitä.
Hartiapankki, marjojen kerääminen ja itse tekeminen. Mahdollisuuksia on kun hallitus on ajanut ihmiset ahdinkoon..
Harri Pullola
Pankit taitavat tällä hetkellä piilotella ongelmallisia/huonolaatuisia asuntoluottojaan myös lyhennysvapaakampanjoillaan. (Toki niillä myös pyritään kasvattamaan asuntolainakakkua hidastamalla hyvälaatuisten, ennen keskuspankkien paniikinomaista bittirahanpainantaa ja nollakorkoja otettujen luottojen harmillisen nopeaa takaisinmaksua.)
Kiitokset Hilkka Laikolle kommentistaan! Vakavien talous- ja rahamarkkinakriisien taustalta löytyy valitettavan usein nimenomaan pankkitoiminnan (suurelta yleisöltä piilossa olevia) epäterveitä käytäntöjä ja kannustimia.
Terveisiä Fivalle. Olisiko jo aika kaivaa selkäranka ullakolta pölyttymästä? Se on siellä isoisän puusuksien ja Kodin Kuvalehden vuosikertojen takana. Miten muuten ASUNTOLUOTTOJEN RISKIPAINOJEN arviointia tukevan selvitystyön valmistelun aloittamiseen tähtäävien konsultaatioiden hahmottamisen organisointi sujuu?
Velallisten Tuki ryhmän hallituksen jäsenenä ja tiedottajana, olen tutkinut 90-luvun velkakuplaa. Miksi pankit eivät tee tilitystä velan, suoritusten, takaajien suoritusten ja realisoinneista saatujen varojen välille? Koska pankille on edullista pitää nuo velkakirjat luottappioissa ja kiertää valtion veroja luottotappiokorkojen vähennysoikeudella. Tämä on faktaa. Onhan se hienoa bisnestä, kun 90-luvun velka on kasvanut 18%:n koroilla ja korot edelleen 18% koroilla – ja Finanssivalvonta katsoo vain ”puusilmäisesti” vakavaraisuuslukuja, jotka ovat usean pankin tapauksesta täyttä ”skeidaa”. Vakavaraisuus perustuu jo ajat sitten maksettuihin pantti- ja kiinnitysasiakirjoihin ja velkakirjakuplaan. Tämä tulee rysähtämään esiin ja toivoa sopii, että näiden pankinjohtajien rikoslaissa rangaistavaa toimintaa ei kaadeta suomalaisten veronmaksajien niskaan, kuten tehtiin 90-luvulla. Silloinkin pankinjohtajien harjoittama kasinotalous kaadettiin rehellisten yritysten ja tavallisen kansan maksettavaksi. Meillä on edessämme Islannin tie, jos me aiomme pelastaa yritystoiminnan ja rehellisen rahoitustoiminnan Suomessa.
Meidän kotitekoisen pankkikriisin aikana parikymmentä vuotta sitten olivat tuttuja ja paljon käytettyjä nämä sanat, järjestämättömät luotot olivat mittavia, yli 5 miljardia nykyrahassa jäi veronmaksajien tappioksi silloisesta hurlumheitouhustamme.
Nyt on mätetty eri sijoituksina ja vastuina pelkkään Kreikkaan jo tuplana tuo silloinen määrä.
Jahka korko nousee, pankeilla on yllinkyllin järjestelemättömiä lainoja. Ja nyt jo voidaan luokitella työttömien ja pienituloisten lainat järjestelmättömiksi. Suuten osan keskituloisistakin.
Asuntojen hinnat romahtavat paniikissa koron noustua. Ja hallitus viimeistelee perheiden maksukyvyn työssäolevilta ja muilta. Asuntovelallinen on ilman mitään turvaverkko, ei edes korkovähennystä’, joten 90-luvun notkahdus oli pikkujuttu.
Pankkeja ei huoleta lainkaan. Johtuneeko pankkitukijärjestelmästä, jolla kaikki lainat saadaan nopeasti realisoitua rahaksi. Oli ne annettu kuinka leväperäisesti tahansa. Siihen asti kupataan pankeista kaikki mikä irti lähtee. Kyllä veronmaksaja pääomittaa…lasten lasten lasten sukupolven veronmaksajat.
Lainoja on enemmän kuin koskaan ja maksukykyä vähemmän kuin koskaan. Itse ainakin laitan suosiolla hanskat naulaan kun korko nousee. Ei ole minun vikani. Kun jokapaikasta on revitty satasia sinne tänne, ei lainan aikainen laskelma pidä paikkansa. Ja keskittäminen laskee asunnon arvoakin sitä mukaan kuin sitä maksaa.
Sijoittahan saa lopulta asunnot, pankkituet, voitot ja päälle myyntivoitot tai vuokratulot asunnoista ja velallinen maksaa päälle vielä pankkitukia, pankkilainojaan ja vuokria sijoittajlle entisestä omasta asunnostaan. Hävitä ei voi kuin velanottaja.
”Järjestämätön luotto”, eihän tuo mitään ’pankkislangia’ ole. Enemmänkin totuus, yksityinen pankki myöntää lainan, obligaatio vaihdetaan ekp:n kanssa rahaan, joka annetaan velalliselle. Velallinen ostaa e. kiinteistön, rahat siirtyvät myyjän pankkitilille, jossa se näkyy _katteena_, kiitos vähimmäisvarantojärjestelmän tuo raha/muiden pankin asiakkaiden rahoja vaihdetaan takaisin obligaatioon. Velallinen maksaa siis myyjälle/muille pankin asiakkaille lainaansa takaisin. Pankki saa tuloja määrittelemästään korosta ja ekp euribor-korosta.. Pankkijärjestelmä pelkistetysti. Luotot siis kirjaimellisesti järjestetään. Järjestämättömien luottojen tilastointi on ekp:tä varten (joka säätelee liikkeellä olevan rahan määrää), jos velallisesti pyöritettävä raha jää toistuvasti velalliselle aiheuttaa se inflaatiota, koska rahaa liikkuu enemmän kuin pitäisi. Tällä pyritään siis säilyttämään rahan arvo. Pankkijärjestelmä luo rahaa..
Siihen jopa pystytään vielä kymmeniä vuosia…
Määritelmistä riippumatta järjestämättömät lainat tulevat olemaan kasvussa. Pauna varoittelee kuplasta aiheellisesti. Pian media on täynnä pankkien ”emme nähneet kuplaa” -juttuja.