Hintaero uusien ja vanhojen asuntojen välillä repeää
Hypon Asuntomarkkinakatsaus 3/2019 klikkaa tästä linkistä
Uudet asunnot ovat kasvattaneet hintaeroa vanhoihin asuntoihin merkittävästi. Vuodesta 2005 uusien asuntojen keskihinta on noussut jopa 64 prosenttia, kun vanhoissa nousua on kertynyt vajaa kolmannes. Pk-seudulla hintakasvut ovat uusissa 76 prosenttia ja vanhoissa 55 prosenttia.
Hintaero on ymmärrettävä, koska kaikki on uutta ja korjausten odotetaan ajoittuvan vuosikymmenten päähän. Syitä hintarepeämään löytyy kuitenkin myös rakenteellisista muutoksista verotuksessa, sääntelyssä ja sijoittajissa. Lue katsauksesta, mitä kaikkea näihin syihin sisältyy.
Katsaus pähkinänkuoressa
- Kasvukolmion asuntokauppa yllättävän vahvaa – hintaerot repeävät virallisia tilastoja voimakkaammin
- Miinuskorot pakottavat sijoittajat suuntaamaan kohti kiinteistöjä – vaikutukset näkyvät pitkään
- Uudet asunnot ”liian” kalliita, samalla osassa vuokratontteja mukana myrkkypillereitä
- Kaupungistuminen näkyy myös hiipuvissa kunnissa – kysyntä kohti kirkonkylää ja keskustaa
- Korot pysyvät pakkasella vielä vuosia ja nousunäkymä kaukainen
Kiitos kommentista. Lyhyesti: Valkopesun määrä on vahvasti kasvussa. Hypo A
Erittäin hyvä kommentti Hypo A:lta. Toki hieman *liian* lyhyt omaan makuuni… Esimerkiksi tuohon ensimmäiseen virkkeeseen olisin lisännyt peräti kolme sanaa: ”Asuntovaurastuminen ei ole riskitöntä, EDES AURINKOISESSA KASVUKOLMIOSSA, eikä sellaista pidä hokea”.
Uutisvirran perusteella ei kyllä vaikuta siltä että akanat erityisemmin haluaisivat erottua jyvistä. Danske Bank kantoi tänäänkin kortensa informaatiovaikuttamisen kekoon, otsikolla ”Jakautuvatko asunnon ostajatkin nyt A- ja B-luokkaan? Pankinjohtaja näkee riskejä lainakattoesityksessä”. Sisäisen vasemmistoradikaalinsa löytäneen pankinjohtajan mielestä nimittäin ”muutosehdotuksessa piilee riski asunnonostajien eriarvoistumisessa” (paikallislehdet kautta maan, 14.10.2019).
Samaa tasa-arvon ihannetta olisi ehkä syytä soveltaa myös autokaupoissa ja kodinkoneliikkeissä? Vai koskeeko tämä (ilmeisesti YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainittu) oikeus velkaantua mielin määrin vain ns. ”hyvää velkaa”, eli velkaa jota ottamalla pienituloinenkin voi vaurastua?
Taitavan, strategista narratiivia hyväkseen käyttävän viestijän ei nimittäin välttämättä tarvitse jatkuvasti hokea varsinaista viestiään. Riittää että sitä kohtelee itsestäänselvyytenä.
Caveat out [pudottaa mikrofonin].
Mielenkiintoisia kommentteja. Kiitos kaikille. Lisään yhden lyhyen.
Asuntovaurastuminen ei ole riskitöntä, eikä sellaista pidä hokea. Mörttisen työryhmän ehdotusten kanssa eletään kyllä. Tuollaisena voimaan tullessaan se pakottaa asuntomarkkinatoimijat muuttamaan asenteita ja uudistamaan toimintaansa. Erottelee tehokkaasti jyvät akanoista. Hypo A
Suursijoittajien bulkkiostosten hintatasosta ei vissiin sitten ole juuri minkäänlaista luotettavaa dataa? Eikä tähän kaksihintajärjestelmään kannata mielestäsi kiinnittää suurempaa huomiota?
Eipä silti, ulkomaalaisten suursijoittajien kohtalosta en ole erityisen huolissani. Näille Suomi ja sen asuntomarkkinat ovat joka tapauksessa vain pikantti mauste hajautetusta sijoitussalkussa. (Kotimaisten eläkevakuutusyhtiöiden kohtalosta olen toki huolissani.)
Kotitalouksien ja piensijoittajien puolesta olen *erittäin* huolissani. Näille nimittäin hoetaan päivästä toiseen kuinka täydellisen riskitöntä asuntovaurastuminen edelleen on, kunhan vain muistavat pysyä ”sijainti, sijainti, sijainti” -alueilla ja ostaa vain niitä samoja vuokra(tuki)käyttöön soveltuvia pikkuasuntoja joita suursijoittajatkin ostavat (jos kohta ihan eri hinnoilla ja vuokratukijärjestelmän takaamilla tuotoilla).
Toisin kuin suursijoittajilla, kotitalouksilla on koko taloudellinen tulevaisuutensa pelissä.
Terve Hypo B!
Pelkäsin jo, että Hypon viestintäkonsultti on ankarasti kieltänyt vastuuhenkilöitä vastailemasta kommentteihin. Se olisi sääli, tokihan teilläkin pitää olla oikeus puolustaa näkemyksiänne.
”Mielenkiintoisia ajatuksia jälleen ja jännittävä tarina.”
Kiitos, niin minustakin. Tarinahan oli suorastaan hyytävän jännittävä, vaikka päättyikin Hypon osalta kohtuullisen onnellisesti. Harmi että markkinaosuutenne kotitalouksien asuntolainoista on vain 0,8% luokkaa, soisin samanlaisia kullattuja haarniskoita jaettavan varusvarastolta muillekin ritareille.
”Luotonanto toki välittyy hintoihin, mutta ei suoraan vääristä tai kuplauta tilannetta.”
Olisin toivonut jonkinlaista vasta-argumenttia joka selittäisi miksi tällä kertaa näin ei olisi.
”Toki muutos toiseen suuntaan vaikuttaisi hintoihinkin.”
Vau! Laskujeni mukaan… annas kun tarkistan… jep, ihka ensimmäinen kerta kun kukaan kotimainen ammattilaissarjan asuntomarkkinakommentaattori tunnustaa tämän itsestäänselvyyden! Tupla-vau!
”Sääntelyn yksi pulma on suunta: vain kiristäminen mahdollista.”
No jaa… Omalla tavallaan keskuspankkien negatiiviset korot ovat myös ”sääntelyä”, joka yrittää pakottaa velan määrä nousuun kautta linjan. VM:n asettaman työryhmän sääntelyesitys on täsmäsääntelyä, tarkoituksena estää erityisesti pienituloisempia kotitalouksia tuhoamasta taloudellista tulevaisuuttaan ja asuntomarkkinoita kuplaantumasta (suomentajan huomautus: vielä nykyistä pahemmin).
”Esimerkiksi uusien lainanottajien stressitesti tehdään pankeissa Fivan ohjeistuksen mukaisesti 6% korolla.”
Ihanko oikeasti tehdään? Jos tehdään, niin miksi kaikki itku ja parku VM:n asettaman työryhmän esittämästä, edelleen varsin kevyestä sääntelystä? Joka oli sitäpaitsi tarkoitettu ”markkinaneutraaliksi”?
Voisiko esimerkiksi olla, että vaikka esitetty sääntely on ”markkinaneutraali” koko Suomen tasolla (snowball’s chances in hell että kasvukeskusten ulkopuolella myönnettäisiin 4,5 X tulot asuntolainoja tälläkään hetkellä), se iskee kuin miljoona volttia juuri sinne, missä kuplat ja ylilyönnit piileskelevät.
En väitä — eikä varmaan kukaan muukaan — että Suomessa olisi tällä hetkellä asuntojen velkavetoinen hintakupla. Väitän että pk-seudulla on, ja todennäköisesti myös parin muun pikkukaupungin keskustan tuntumassa. Asuntojen hintakuplat muodostuvat — aina ja kaikkialla — nimenomaan ns. ”parhaille alueille”, meidän tapauksessamme episentrumi on Stockan kello.
”Realismia voi miettiä.”
Damn right.
Caveat E
”jyrki” ja ”jm”: Kiitos palautteesta. Tilastokeskuksen indeksit ovat osin mainettaan parempia, mutta paljon on petrattavaa. Datan saaminen ja resurssit rajoitteena.
”Caveat_emptor”: Mielenkiintoisia ajatuksia jälleen ja jännittävä tarina. Luotonanto toki välittyy hintoihin, mutta ei suoraan vääristä tai kuplauta tilannetta. Toki muutos toiseen suuntaan vaikuttaisi hintoihinkin. Sääntelyn yksi pulma on suunta: vain kiristäminen mahdollista. Esimerkiksi uusien lainanottajien stressitesti tehdään pankeissa Fivan ohjeistuksen mukaisesti 6% korolla. Siis 6% korkotaso huomisesta koko lainan päättymiseen asti. Realismia voi miettiä.
Pekka: Erittäin hyvä kysymys. Omakotitalojen tonteista löytyy hintaindeksi Tilastokeskuksen sivuilta. Kerrostalojen tai vuokratonttien hintakehityksestä sen sijaa ei löydy luotettavaa / ajantasaista tilastointia.
Hypo B
Kysyisin mielenkiinnosta. Onko olemassa jotain julkista rekisteriä saatavilla, mistä selviäisi asuintontin nykyinen/käypä arvo?
VM:n asettaman työryhmän sinänsä asialliset, mutta pahasti myöhässä tulevat esitykset kotitalouksien katastrofaalisen asuntovelkaantumisen rajoittamiseksi laukaisivat odotetusti täysimittaisen propagandasodan. Puhuvat päät pankkien, rakentajien ja etujärjestöjen johtavista ylipääekonomisteista Osmo Soininvaaraan julistavat suu vaahdossa erityisesti vähävaraisempien lapsiperheiden oikeutta asuntovelkaantua yli oman ja kansantalouden kantokyvyn, vieläpä kuluttajien ”tasa-arvon” nimissä (sic!). Nyt ilmeisesti odotellaan jo Tasavallan Presidentin yksityiskohtaista esitystä korvata mahdollisesta asuntojen arvon laskusta koituvat pääomatappiot julkisista varoista (sic!). ”Ilmainen” velkaraha lienee järeämpi huume kuin heroiini, aiheuttaa sekä riippuvuutta että pistää pään sekaisin…
Asiasta toiseen, lupasin palata tuohon kysymykseen kansainvälisten sijoittajien luottamuksen merkityksestä. Tämä oli nimittäin Hypon tämänkertaisen katsauksen parasta antia:
”Nykyään asuntolainamarkkinoilla tahtipuikkoa heiluttavat pankinjohtajien ohella kv-sijoittajat ja luottoluokittajat, tykkää siitä tai ei. Liki kaikki pankit hakevat varainhankintaa maailmalta katetuilla joukkolainoilla. Asuntolainoja ei enää myönnetä vain talletusvaroilla. Sijoittajien luottamuksen ansiosta Hypo ja muut asuntolainapankit voivat myöntää Suomessa maailman edullisimpia asuntolainoja ja korjauslainoja. Järjestelmää puolustetaan pitämällä kotimaiset asuntomarkkinat terveinä.”
Kysymyshän ei ole ainoastaan sijoittajien luottamuksesta Suomen asuntomarkkinoiden väitettyyn terveyteen, vaan laajemmin luottamuksesta järjestelmään jossa velkoja jo maksaa velalliselle rahojensa säilyttämisestä. Suomessa kysymys on toistaiseksi kuitattu ihastuksesta hihkuen tulkinnalla että tokihan tämäkin tukee asuntomarkkinoita ja varsinkin kaupunkikeskustojen haavoittumatonta hintatasoa.
Yritän tällä kertaa selittää asian niin, että 1990-luvun jälkeen oikeustoimikelpoiseksi kasvanut sukupolvikin sen voi ymmärtää.
VAROITUS: sisältää mustaa huumoria, provokatiivista argumentointia ja juonipaljastuksia.
———
ASUNTOMARKKINAPELI — VELAN JA VARALLISUUDEN LAULU (pitkän saagan kaksiosainen päätös)
Osa 1: Korjausliikke
Vain omasta pesueestaan välittävä ja vallan ytimessä toimimaan tottunut kuningatar Cersei Lannister [kotimaiset asuntotalousintressit] kerää joukoittain suuresta pelistä ymmärtämättömiä siviilejä [”tavalliset asunnonostajat”] ihmiskilviksi Punalinnaan(*) — sattumoisin erinomaisella sijainnilla pääkaupungin ytimessä — tavoitteenaan säilyttää oma asemansa. Jos kaikki menee nappiin, alamaiset saavat nauttia vallitsevan tilanteen kyseenalaisesta vakaudesta(**), ainakin vielä jonkin aikaa. Jos taas huonosti käy…
… julkisilla varoilla rakennetut ja ylläpidetyt kaupungin muurit [asumistukijärjestelmä] ja ballistat [muut kohdennetut tukitoimet] eivät pysäytä Lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryenia [ylikansalliset rahoitusmarkkinat], jolta menee Cersein ylilyöntien johdosta kuppi nurin, ja joka lopulta toimii perimmäisen luontonsa mukaisesti. Ne kaupunkilaiset [sic!](***), jotka eivät ymmärtäneet pysyä asuntomarkkinapelistä riittävän loitolla, grillataan korpuiksi, onnekkaimmat toki selviävät eriasteisilla palo- ja ruhjevammoilla.
Muiden rientojensa ohella myös kansalaisten kohtalosta huolta kantava, mutta hieman hidasälyinen Jon Nietos/Aegon Targaryen [julkinen valta] on pitkin matkaa myötäillyt kauniin ja kaikkea hyvää lupaavan Daenerysin agendaa, päätyen jopa kirjaimellisesti samaan sänkyyn. Jonilla/Aegonilla — jolle North-Easterosin ylintä valtaa symbolisoiva Betonivaltaistuinkin oikeastaan kuuluisi — olisi ollut lukuisia mahdollisuuksia vaikuttaa tapahtumien kulkuun, mutta nyt hän joutuu seuraamaan tuhoa monttu auki, kykenemättä pysäyttämään Daenerysin suorittamaa verilöylyä.
Osa 2: Uuteen nousuun?
Tarina päättyy hieman alkuperäisteoksesta poiketen:
Konsultoituaan pikaisesti eri hallitsijoita neuvoneen, mutta tehtävässään lopulta surkeasti epäonnistuneen Tyrion Lannisterin [sääntelystä vastaavat viranomaiset] kanssa, Jon/Aegon kohtaa itseään vahvatahtoisemman Daenerysin, ja toteaa lopulta alistuneena: ”You are my Queen. Now, and always.” Siis ryhtymättä puukotuksiin tai muihin voimatoimiin.
Koolle kutsutut valtasukujen [poliittiset puolueet] lordit ja ladyt mutisevat hetken tyytymättömyyttään tilanteeseen, mutta taivuttavat kuitenkin polvensa Daenerysin edessä, ja jatkavat sitten keskinäistä kahinointiaan.
Ulkomailta tuomansa heimokeskeisen ja autoritaarisen ideologian inspiroimat Dothraki ”screamers” ratsujoukot [populistinen äärioikeisto] levittäytyvät ottamaan maaseudun ja lähiöt haltuunsa, kaikkine omalaatuisine tapoineen(****).
Cersei puolestaan kömpii Punalinnan raunioista, puistelee pölyt repaleisesta silkkipuvustaan, ja nimitetään vastaamaan jälleenrakentamisesta. Apunaan hänellä on nöyryytetyn Tyrionin lisäksi myös omatuntonsa ja ritarikunniansa kanssa pitkään kamppaillut veljensä/rakastajansa Ser Jaime Lannister [Hypo], joka epäilyistään huolimatta loppupeleissä totesi veren vettä sakeammaksi. Kuuluisan kullatun haarniskansa [konservatiivinen luotonanto] suojaama Ser Jaime saa Punalinnan romahduksessa vakavia vammoja lähinnä kasvoihinsa(*****).
Arya Stark [koulutettu ja aloitekykyinen nuoriso] pesee kätensä North-Easterosin lamaannuttavasta asuntomarkkinapelistä ja muuttaa ulkomaille.
Sarkasmiin taipuvainen rampa näkijä Brandon Stark [Hypon 3.5.2019 katsauksessakin mainitut ”rommarit”], jota kukaan valtaapitävistä ei koskaan kuunnellut, värjöttelee edelleen puunsa alla ihmettelemässä maailmaa, johon talvi on tullut.
THE END.
(*) Jep, tässä tarinassa on paljon enemmän tasoja kuin luulisi, mutta kaikki juonenkäänteet eivät millään mahdu ironiseen kommenttiversioon. Terveisiä kuitenkin myös ay-liikkeelle, tulonsiirtoihin toimintansa perustaville liike-elämän sektoreille sekä edellä mainittuja palveleville poliittisille toimijoille, puoluekantaan katsomatta.
(**) Asumiskustannukset ja niihin liittyvät tulonsiirrot jatkavat nousuaan; kotitalouksien velkaantuneisuusaste jatkaa jo 1997 alkanutta, lähes keskeytymätöntä nousuaan; kansantalouden kilpailukyky heikkenee entisestään; vakausriskit jatkavat kasautumistaan; ulkoiset vientiin ja rahamarkkinoiden vakauteen liittyvät uhat kasvavat.
(***) Nimenomaan kaupunkien asuntovelalliset palavat tässä katastrofissa pahan kerran. Maajussit säästyvät tässä vaiheessa pahimmalta, mutta eivät toisaalta myöskään koskaan päässeet nauttimaan kaupunkilaisten iloisen kuplivasta elämäntavasta, mukaan lukien asuntovarallisuuden kasvusta. Asuntovarallisuuden, joka perustuu velkaantumisen kasvuun, ja joka haihtuu kuin ilmavaiva Saharaan heti rahoitusolojen syystä tai toisesta kiristyessä.
(****) Näistä veijareista tulee pysyvä riesa North-Easterosin vanhoille valtasuvuille ja väestölle. Toisaalta, osa vanhoista valtasuvuista saattaa hyvinkin ryhtyä värväämään näitä hurjia ratsumiehiä omalle puolelleen, jolloin tilanne kehittyy entistä huonompaan suuntaan.
(*****) Vilpittömät onnittelut Ser Jaimelle! Daenerys nimittäin teloittaa monta muuta tappion kärsinyttä Lannisterien ritaria [asuntoluotottajat], joita Jon/Aegon toki yrittää parhaansa mukaan pelastaa. Kaupunkilaiset puolestaan saavat itse haudata kuolleensa ja nuolla vammansa.
GoT:n ja taloushistorian pohjalta mukaillen,
Caveat_emptor ;-)
Terve taas Brotherus,
Kuten totesit, ”isot instituutiot ostavat monesti kokonaisia taloja”. Tämä koskee paitsi uusia taloja, myös joltain toiselta sijoittajalta tai julkiselta toimijalta ostettavia vanhoja vuokrataloja. Näissä bulkkikaupoissa asunnoista ei kuitenkaan makseta läheskään yhtä korkeita hintoja kuin piensijoittajat ja omaan käyttöönsä asuntoa ostavat joutuvat maksamaan.
Kysymys: ovatko näiden bulkkikauppojen matalammat hinnat mukana esittämissäsi huikeissa hintojen nousuluvuissa (pk-seudulla uusissa 76% ja vanhoissa 55% vuodesta 2005)?
Sekin on epäselvää maksetaanko näistä bulkkikaupoista varainsiirtoveroa, vai saavatko suuret sijoittajat myös tämän edun verrattuna piensijoittajiin ja tavallisiin asunnonostajiin?
Varainsiirtoverosta puheen ollen, totesit myös että ”varainsiirtovero verrattuna keskipalkkoihin on ennätysmäinen”. Mielenkiintoinen muotoilu. Varainsiirtovero on prosenttiosuus asunnon velattomasta hinnasta, 2% osakeyhtiömuotoisista ja 4% kiinteistöistä. Eli myös asuntojen hinnat verrattuna keskipalkkoihin ovat ennätysmäiset, vai mitä? Ehkä tästäkin pikku detaljista olisi hyvä informoida sitä tavallista asunnonostajaa?
Veroja ei toki ole koskaan ”kiva” maksaa — ja ne ovat aina tavalla tai toisella ”vääristäviä” verrattuna tilanteeseen jossa veroa ei ole — mutta suhteutettuna asunnon hintaan, tuo 2% ”muuttovero” vastaa esim. 50m2 kokoisessa asunnossa 1m x 1m kokoisen betonilaatan hallintaoikeuden hintaa, oman arviosi mukaan kahden kuukauden nettopalkkaa. Sekään ei ole asunnon ostajan kannalta ”kivaa”, vaikka Suomessa voidaankin myöntää ”maailman edullisimpia asuntolainoja”, ainakin toistaiseksi, ja nimenomaan ”[kansainvälisten] sijoittajien luottamuksen ansiosta” (palataan tähän myöhemmin).
Etkö muuten todellakaan löydä muita pk-seudulle ja pariin kaupunkikeskustaan tiivistyneen velkavetoisen asuntojen hintakuplan — jota itse ansiokkaasti kuvailit viidessä kappaleessa, otsikolla ”Korkomörkö kauas, sijoittajat saapuvat” — aiheuttamia haasteita kuin Kivistön paikallispalvelut, Turun toriparkin ja Tampereen liikennejärjestelyt?
Hieman suurempia haasteita nimittäin löytyy kätevästi esimerkiksi Suomen Pankin viimeisimmästä makrovakausraportista, erityisesti osiosta 4: ”Asuntoluotonantoon liittyvät vakausuhat”. Haavoittuvuuksia kuvaavassa kuviossa 9 hehkuu punaisella tasan neljä (4) haavoittuvuutta, kaikki rakenteellisia:
– Kotitalouksien velka suhteessa tuloihin;
– Kotitalouksien velka suhteessa BKT:hen;
– Asuntojen hinnat suhteessa kuluttajahintoihin; ja
– Asuntojen hinnat PK-seudulla vs. muualla Suomessa.
Kuten tiedämme, 77,4% kotitalouksien kokonaisvelkataakasta on nimenomaan asuntovelkaa: asuntolainat 99,4 mrd + kotitalouksien osuus taloyhtiölainoista 16,8 mrd = 116 200 000 000 euroa (lähde: Suomen Pankki, 30.9.2019).
Vaikka olisit oikeassa tuon ”korkomörön” suhteen (”Nousu näyttää kaukaiselta”), onko nyt mielestäsi todellakin oikea hetki höllentää pankkisääntelyä, jotta yhä useampi pääsisi asuntovelallisen ”toiveammattiin”, erityisesti tuossa eloisasti kuvailemassasi ”aurinkoisessa kasvukolmiossa”, jonka hintatasoa hilaa tehokkaasti ylöspäin nimenomaan muita alueita anteliaampi lainananto?
Jospa yhtiöllä jossa kaikki korjaukset on tehtynä sattuisi olemaan vielä As Oy:n omistamia liiketiloja, autohalli jne josta yhtiö keräisi tuottoa ja vaikkapa rakentelisi peruskorjaus rahastoa tulevaisuutta varten, ja naapuri talossa ei olisi taseessa muuta kuin velkaa ja edessä tekemättömät peruskorjaukset, niin eivät nämä näy mitenkään eikä missään tilastoissa.
Esimerkkinä vain jotta jos samasta talosta myydään vaikkapa ylimmän kerroksen täysin remontoitu huoneisto josta näkyy merelle ja muualle ja sinne missä on rauhallista ja kaunista ja toisaalta, myydään vastaavan kokoinen täysin kunnostamaton huoneisto vaikkapa muuten meluisan kadun kadun puolelta ensimmäisestä kerroksesta, ei nämäkään näy missään tilastoissa.
Tilastokeskus kyllä vaikuttaa varsin vajavaiselta ymmärryksensä osalta mistä eteenkin PK-seudulla asuntojen tai tonttien arvosta ja hinnoista koostuvat elementit syntyvät.
Tämä artikkelissa tuodut asiat ovat täyttä totta.
Lisäksi Tilastokeskus ei huomioi millään lailla tilannetta jossa esim kaksi vierekkäin sijaitsevaa kerrostaloa ovat hoidettu niin että toisessa yhtiössä on karrikoiden ilmaistuna kaikki peruskorjaukset tehtynä ja toisessa ne ovat kaikki tekemättä. PK-seudulla herkästi tämä tarkoittaa 1500-2000 euroa / m2.
Sama koskee tontti kauppaa. Jos kaksi muuten saman arvoista tonttia on vierekkäin mutta toisella on rakennus joka on raskaasti rakennettu mutta sen purku ja uudelleen rakentaminen on kuitenkin taloudellisesti järkevämpää kuin korjaaminen, niin purku kulut PK-seudulla ovat herkästi 50.000 – 100.000 eron välimaastossa. Tämä tulisi, jos näitä oikein laskettaisiin, niin lisätä tontin hankinta kuluihin jotta todellisuus valkenisi.
Ohessa vain pari esimerkkiä siitä miten kaukana Tilastokeskus ja monet muutkin tahot ovat arkielämän todellisuudesta.