Sijoittamisen sietämätön keveys

Minä olen korkomies. Korot ovat pitäneet minua pauloissaan jo kauan. Ne lumoavat ja kiehtovat minua. Välillä ne palkitsevat ja välillä tuntuu, että ne ajavat minut hulluksi. Ja tietysti puhun markkinakoroista. Ne ovat maailman kuumemittari. Niiden seuraaminen ja sielunelämän ymmärtäminen on näennäisesti niin helppoa, mutta samalla ne välillä yllättävät kokeneenkin ihailijansa. Luulisi, että markkinoille finanssikriisin jälkeen ryöpsähtänyt sääntelytsunami olisi huolehtinut siitä, että kaikki markkinoilla olisi yhteismitallista ja läpinäkyvää, mutta ei aivan. Hypossa minulla on kiehtovana tehtävänä sekä osallistua meidän omien joukkovelkakirjojemme emittointiin – liikkeeseenlaskuun –  osana omaa varainhankintaamme että sijoittaa markkinoille maksuvalmiutemme ylläpitämiseksi. Sijoittajan roolissa pääsin viime vuoden puolella kuuntelemaan, kun eräs englantilainen Mortgage Society oli esittelemässä itseään sijoittajille tulevaa joukkovelkakirjaemissiota ajatellen. Esitys oli vaikuttava ja luvut samaten. Ydinvakavaraisuus yli 20%! Kuuntelin lievästi kateudesta vihertäen, sillä vaikka Hypo onkin todella vahva ja vakavarainen toimija, ei meidänkään ydinvakavaraisuus ole kuin noin 15%. Kun siinä hiljaa kärvistelin kateellisena ja ihmettelin, miten heidän lukunsa saattoivat olla niin huikean hyviä, esittelijä nopeasti ja ohimennen otti kantaa sivun 21 alalaidassa olleeseen pieneen alaviitteeseen: jos Englannin Keskuspankki päättää pakottaa heidätkin käyttämään uutta naurettavan ankaraa 5 %:n vakavaraisuusvaadetta asuntolainoihin, putoaisi heidän ydinvakavaraisuutensa noin 10% tasoille. Minulta meinasi kahvit purskahtaa suusta pitkin pöytää! He eivät olleet laskeneet asuntoluotoille suunnilleen mitään vakavaraisuusvaadetta, kun Hypossa taas noudatetaan erittäin ankaraa 35% vakavaraisuusvaadetta. Just. Tekee sijoittajan työn kohtuullisen haastavaksi, kun joutuu vertaamaan omenoita ja omenoita, ilman, että helposti voi koettaa tai maistaa. Joku voi olla aina vahaomena… Kun vertailu on nykyään hyvin haastavaa, moni sijoittaja nojaa yhä enenevämmissä määrin kansainvälisten luottoluokittelijoiden tekemiin arvioihin. Viranomaiset myös edellyttävät, että vähimmäislikviditeettivaranto on sijoitettuna tiukasti luottoluokituksiltaan parhaisiin papereihin. Eli muutaman yksityisten kansainvälisten luottoluokittelijoiden rooli muuttunut entistä keskeisemmäksi markkinoilla. Sinänsä ei huonosti lobattu heiltä, kun ottaa huomioon, että samat talot aikoinaan antoivat Amerikan subprime-luottopaketeille AAA-luokituksen. Ja nostipa yksi heistä aikoinaan islantilaispankitkin samaan AAA-kategoriaan – no, hetkeksi…